Valoituksen pituus kuun valossa kuvatessa.

[wm-x]

Onko hyötyä jos ottaa lyhyempiä valoituksia kuutamolla? Kuvaus kelit ovat vähässä ja kuutamo yötkin olisi mukava käyttää hyväksi.


Tässä on histogrammi vertaus 600s(vas) ja 300s(oik)

[einari]

Kannattaa harkita kapeakaistakuvausta.

[wm-x]

Siirrytään siihen kun on mono kamera millä kuvailla. Mutta sitä ennen. Onko parempi pitää taustataivas tummempana vai valoittaa vaan reilusti ja jälkikäsittelyssä yrittää saada kuva balanssiin?

[Lauri Kangas]

Valottamalla liikaa tärvelet dynamiikkaa kirkkaasta päästä. Valottamalla liian vähän saatat jäädä sellaisen mielivaltaisen rajan alle jossa lukukohinaa on turhan iso osa taivaalta tulevaan kohinaan nähden*. Jälkimmäinen ei histogrammin perusteella näytä olevan ongelmana, joten ehkä kannattaa vähän lyhentää. Tuon tarkemmin on vaikea sanoa. Kuutamolla kuvaamista ei estä mikään, mutta tarvitset pitkän kokonaisvalotuksen päästäksesi yhtä hyvään lopputulokseen kuin pimeällä.

Aiheesta on luvassa viihdyttävä kolmetuntinen Hauholla (tai ehkä vähän lyhempi jos buuataan pois lavalta).

*) taivaalta tulevalle kohinalle ei voi mitään, mutta pitkissä valotuksissa lukukohinan suhteellinen osuus on pienempi = parempi.

[laari]

Eikö aina pitempi valotus ole paras vaihtoehto? (ts. enemmän fotoneita kennolle/per valotus)? Oli se sitten kuu tai valosaasteinen paikka.
Ainakin näin Nikonin (Sony) kennoilla, jossa tuo lukukohina on melkeimpa ihan sama joka ISO-arvolla. Ts. siis pienin ISO käyttöön ja hyödynnä se maksimi dynamic range.

[Lauri Kangas]

Äskeinen ohje koski vakio ISO-arvoa kuten CCD-kamerassa yleensä on. Nikonilla tuo mitä sanoit taitaa tosiaan päteä. Pitkässä valotuksessa dynamiikan häviäminen kirkkaasta päästä tarkoittaa suomeksi puhkipalamista, tiputtamalla ISOa saa sen vältettyä lyhentämättä valotusaikaa.

Kuitenkin, jos valotukset ovat jo riittävän pitkiä lukukohinan kannalta (sky-limited), ei niitä välttämättä maksa vaivaa enää pidentää. Paitsi joissain tapauksissa. 

[Pappis]

Siirrytään siihen kun on mono kamera millä kuvailla. Mutta sitä ennen. Onko parempi pitää taustataivas tummempana vai valoittaa vaan reilusti ja jälkikäsittelyssä yrittää saada kuva balanssiin?

Kuun antama lisävalo taivaalle ei taida olla kovin tasaista, joten korjaus vaatinee gradienttia kuva-alan ylitse. Saattaa olla haasteellista...

[wm-x]

Ajattelin tuota taustataivaan valoisuuden lisääntymistä verraten kuvattavan  kohteen kirkkauteen, eikö tällöin dynamiikka laske jos taustataivas menee "vaaleaksi"?

10min valoituksella oli jo histogrammilla yli 2/3 osaa , joten voinee sanoa että tuo oli liian pitkä?

Kuvailin M42 5min valoituksilla ja yksittäiset valoitukset näyttivät photarissa käsiteltynä sopivalta. Tosin se on aika kirkas kohdekkin.

[Pappis]

Ajattelin tuota taustataivaan valoisuuden lisääntymistä verraten kuvattavan  kohteen kirkkauteen, eikö tällöin dynamiikka laske jos taustataivas menee "vaaleaksi"?

Kyllä. Periaatteessa kaikki taustaa himmeämmät detaljit katoavat taustan vähennyksen mukana (valotusajasta riippumatta).

[Lauri Kangas]

Kuun antama lisävalo taivaalle ei taida olla kovin tasaista, joten korjaus vaatinee gradienttia kuva-alan ylitse. Saattaa olla haasteellista...

Kyllä, kuun valo tuo lisähaasteita gradientin poistoon. Toisaalta gradientin poisto on yleensä ihan pakollinen osa myös pimeässä otettujen kuvien käsittelyrutiinia.

Gradientin poistotarve on kuitenkin sama valotusajasta riippumatta. Kun kysymys koski optimaalista valotusta jotta voisi hyödyntää myös täydenkuun yöt, niin ihan kaikkia detaljeja ei voi vastaukseen sisällyttää tai tulee kirjoitettua raamattu.

[Lauri Kangas]

Ajattelin tuota taustataivaan valoisuuden lisääntymistä verraten kuvattavan  kohteen kirkkauteen, eikö tällöin dynamiikka laske jos taustataivas menee "vaaleaksi"?

Dynamiikka tarkoittaa karkeasti sitä, kuinka paljon voit kirkastaa himmeitä osia saadaksesi ne erottumaan omasta kohinastaan ilman, että samalla poltat kirkkaita osia puhki. Siis sitä kirkkaiden ja himmeiden osien suhdetta, minkä saat valotettua yhteen ruutuun kerralla.

Taustataivaan valoisuus itsessään ei kauheasti vaikuta dynamiikkaan: Jos lisäät kuvaan 1000 ADUa kirkkaamman taustataivaan, niin kirkkaiden tähtien huippuarvot lisääntyvät sen saman 1000 ADUa, mikä on siellä kirkkaassa päässä melko vähäinen lisäys (huomaa että kamerasi tekemä histogrammin vaaka-akseli on logaritminen, eli 1000 ADUn kirkkauslisäys on paljon isompi hyppäys siellä pimeässä reunassa kuin kirkkaassa).

Tietysti jos valotusaikasi oli alunperin mitoitettu niin että kirkkain tähti juuri ja juuri ei pala puhki, niin kuun valossa se sitten palaa = dynamiikka kärsii. Mutta harvemmin valotuksia on nini tarkasti mahdollista mitoittaa.

10min valoituksella oli jo histogrammilla yli 2/3 osaa , joten voinee sanoa että tuo oli liian pitkä?

Kyllähän se kuulostaa siltä että jos taustataivas on 2/3 histogrammista, niin kuvien kirkkaat osat ovat aika puhki, eli on liian pitkä valotus.

Muista että se iso piikki jonka näet histogrammissa tarkoittaa sitä aluetta kuvasta jota on kaikkein eniten, eli taustataivasta. Tähdet reilusti sen piikin oikealla puolella ja kohteet, esim. sumut, vain vähän sen oikealla puolella.

[Lauri Kangas]

Kyllä. Periaatteessa kaikki taustaa himmeämmät detaljit katoavat taustan vähennyksen mukana (valotusajasta riippumatta).

Eijeijei pidä paikkaansa.

Tässä ajatellaan nyt että jos on kohteesta tuleva signaali jossa on kirkkaita osia (esim. galaksin keskus) ja himmeitä osia (galaksin spiraalihaarat), niin laittamalla signaalin päälle taustataivaan, kamera valitsisi aina taustataivassignaalista ja galaksisignaalista sen kirkkaamman, jolloin vain taustataivasta kirkkaampi osa kohteesta (keskus) jäisi näkyviin ja himmeät peittyisivät alle.

No valohan ei toimi näin, vaan sekä taustataivaasta että kohteen joka osista tulee fotoneita, ja kamera kyllä napsii ne talteen ketään syrjimättä. Siis myös ne himmeät kohteet näkyvät himmeästi sen taustataivaan päällä (fotonien summa).

Jos taivaan valossa ei olisi kohinaa, niin tämähän ei olisi mikään ongelma. Jokaisesta kuvasta voitaisiin vain vähentää taustataivas mustaksi ja kaikki mikä on tullut taustataivaan päälle, erottuisi helposti. Mutta oikeasti kaikessa valossa on mukana kohinaa ja vieläpä niin että kirkkaampi valo kohisee enemmän.

Se meinaa sitten, että himmeät spiraalihaarat saattaisivat erottua, mutta kirkkaassa taustataivaassa on mukana kohinaa joka peittää himmeän signaalin sekaansa. Vain kirkas signaali erottuu selvästi kohinasta. Lääke tähän on pidempi valotusaika.

Sekä galaksin että taustataivaan valolle pätee, että pidempään valotettaessa signaali kasvaa nopeammin kuin kohina. Siksi tarpeeksi pitkään valottaessa kaiken valon signaali-kohina-suhde paranee, ja himmeätkin spiraalihaarat kyllä tulevat esiin taustataivaan kohinan seasta. Pimeässä kuvatessa yhtä hyvän signaali-kohina-suhteen niille spiraalihaaroille vaan saisi paljon lyhemmälläkin valotuksella.

Kun taustataivas vähennetään kuvankäsittelyssä mustaksi, otetaan nollaksi (=musta) se koko kuvan taustataivaan kohinaotoksen tummin pikseli. Koskaan ei tummenneta enempää. Mikään ei siis ikinä voi jäädä vähennyksen alle piiloon.

[Pappis]

Lauri, Kyllä tuo kaikki oli tiedossa. Yksinkertaistin liikaa. Kiitos sulle tarkemmasta selvityksestä.

[wm-x]

Hienoa infoa. Kiitos paljon. Minä ainakin opin paljon. Kiitos Laurille selkokielisestä tekstistä ja ajankäytöstä.

[Lauri Kangas]

Kaikin mokomin. Nämäpä ovat juuri sen aiheen ytimessä josta ajattelin Hauholla puhua. En ollut vielä ehtinyt piirtää kuvia, mutta niitäkin on tulossa. 

Pieni haaste vielä on saada käppyrät näyttämään sellaiselta että niistä on iloa myös käppyröitä pelkääville. Kun on riittävän hyvä hämäämään, saattaa saada luikautettua sekaan yhtälön tai kaksi.