Illan mittaan alkoi näyttää siltä, että olisi tulossa oikeasti selkeä iltayö. Venus ja Merkurius ovat lähentyneet jo joitakin päiviä, ja päätin lähteä metsästämään auringonlaskua läheiselle uimarannalle Euran Turajärvelle. Vastarannan puunlatvat ovat noin 0,5 asteessa, ja horisontti oli puurajaan asti silmin arvioiden selkeä. Satelliittikuvat vahvistivat, että selkeää oli auringonlaskun suunnassa ainakin Perämeren länsirannalle asti.
Seurailin auringonlaskua ja yritin nähdä sisäplaneettoja. Venus näkyi koko ajan kiikareilla, ja vaihekin erottui jo 8*56 monokiikarilla. 15*70 tähtikiikareilla sirppi oli jo kaunis. Venus ilmestyi helposti paljain silminkin näkyviin n. vartti auringonlaskun jälkeen. Jotain ohuita pilviä ilmassa oli, koska välillä Venus hävisi kokonaan näkyvistä.
Merkurius näyttäytyi isommilla kiikareilla (parempilaatuiset) n. 45 min auringonlaskun jälkeen ollessaan n. 6 asteen korkeudessa (lähde: Stellarium). Monolla Merkurius erottui aika pian tämän jälkeen, kun osasi etsiä oikeasta paikasta. Myös Merkuriuksen kirkkaus eli koko ajan ilmakehän liikkeiden ja paljain silmin näkymättömän pilvisyyden (?) vuoksi.
Kuvia kertyi joitakin kymmeniä, mutta suuressa osassa Merkurius ei joko näy, tai näkyy niin heikosti, ettei nettikokoon pienentämisen jälkeen näy enää mitään. Havainnon kuva on napattu vähän ennen puoltayötä. Venus oli tällöin n. 5 asteen korkeudessa, ja Merkurius n. 2,5 asteen korkeudessa.
Aikomus oli jäädä pidempäänkin, ja aloittaa komeetta C/2020 F8 (SWAN) metsästys. Merkuriuksen kirkkaus oli kuvien ottohetkellä -0,6 magnitudia ja auringon korkeus -6,5 astetta. Tähtiä näin vain yhden: Arcturuksen korkealla etelässä. Merkuriuksen heikko näkyvyys valoisassa alkukesän illassa sai miehen järkiinsä ja luopumaan 6-7 magnitudin komeetan tavoittelusta, ja palaamaan kotiin oman petin lämpöön. Yön aikana aurinko laskisi vain 8 astetta alle horisontin, joten yön valoisuus tai pimeys ei olennaisesti muuttuisi koko yön aikana.
