Että onko se karua kivikkoa kuten esim alien elokuvissa tai onko vastassa aavikkoa jäätikköä tai viidakkoa vai jopa rämeikköä.
Maapallolta löytyy kaikkia mainittuja maastotyyppejä, joten luulisin muidenkin maankaltaisten planeettojen olevan maastotyypeiltään yhtä lailla vaihtelevia. Eli on vaikea kuvitella esimerkiksi "viidakkoplaneettaa", jolla koko pinta olisi viidakon peitossa. Pinnan saama säteilyn määrä keskustähdestä vaihtelee leveyspiirin mukaan millä tahansa planeetalla , joten lienee yleinen ilmiö, että rehevää kasvillisuutta löytyy päiväntasajalta, jäätiköitä navoilta, jne.
Tietysti eri maastotyyppien jakauma voi vaihdella planeetan keskilämpötilan mukaan. Jos planeetta on suhteellisen lähellä keskustähteä, viidakkoa voisi löytyä napa-alueilta ja päiväntasaaja voisi olla lähes elotonta aavikkoa. Tai päinvastaisessa tapauksessa lähes koko planeetta voisi olla jäätiköitynyt, päiväntasaajaa lukuunottamatta.
Eksoottisempi tilanne voisi olla planeetalla, jonka pyöriminen on lukittunut siten, että planeetta kääntää aina saman puolen keskustähteen. Tällöin toinen puoli olisi ikuisessa valossa ja toinen puoli ikuisessa pimeydessä. (Tällaisen tilanteen arvellaan syntyvän punaisia kääpiötähtiä kiertäville planeetoille.) Jossain vaiheessa arveltiin, että tällaisella planeetalla kaikki vesi lopulta kertyisi pimeän puolen jäätiköihin. Mutta jonkin uuden tutkimuksen mukaan näin ei välttämättä tarvitsisi olla asian laita, jos kaasukehä siirtäisi riittävästi lämpöä valoisan ja pimeän puolen välillä.
Toinen eksoottinen planeettatyyppi voisivat olla valtameriplaneetat. Jos planeetan pinta on esimerkiksi 50 km syvän meren peitossa, edes korkeimmatkaan vuorenhuiput eivät yllä pinnalle, jolloin planeetalla ei olisi lainkaan kuivaa maata. (Muistelen lukeneeni, että suurin teoreettisesti mahdollinen meren syvyys maankaltaisella planeetalla olisi sadan kilometrin luokkaa.) On vaikea kuvitella älykkään elämän tai teknologisesti kehittyneen sivilisaation syntyä tällaisella planeetalla.
Jos taas planeetan akselikallistuma olisi huomattavan suuri, vuodenaikojen vaihtelut olisivat hyvin paljon jyrkempiä kuin Maapallolla. Tällaisen tilanteen arvellaan olevan haitallinen elämän (tai ainakin monimutkaisen elämän) kehittymisen kannalta.
Mahdollisia elämän pesäpaikkoja voisivat olla myös Europan tai Ganymedeen kaltaiset jäiset kuut, joiden sisäosissa on geotermisen lämmön sulana pitämä meri. Tällaisia kuita ei voi pitää varsinaisesti maankaltaisina. Ne kuitenkin saattavat lopulta olla yleisempiä elämän sijaintipaikkoja kuin maankaltaiset planeetat, koska elämän edellytykset jääkuilla eivät riipu sijainnista kapealla elinkelpoisella vyöhykkeellä keskustähden ympärillä. Älykkään elämän tai korkealle kehittyneen sivilisaation kehitystä tällaisessa ympäristössä on vaikea kuvitella. Jos esimerkiksi Europan sisäisessä valtameressä kehittyisi älykäs laji, heidän olisi äärimmäisen vaikea saada tietoa maailmankaikkeudesta, koska he olisivat lukittuina kymmeniä kilometrejä paksun jääkuoren alle.
Markus Hotakaisen kirjassa "Onko siellä ketään" pohditaan laajalti erilaisten eksoplaneettojen ominaisuuksia.