Ajatuksia Eksoplaneetoista tai maankaltaisista planeetoista

[kurppa]

En tiedä et onko aihetta käsitelty muuten ku painovoiman suhteen. Mutta katottuani aika paljon noita scifi kautta seikkailuleffoja esim alien taikka star wars. Niin heräs kysymys et millaisia saattaisi olosuhteet olla mahdollisella maankaltaisella planeetalla jos ihminen sinne joskus laskeutuu.Että  onko se karua kivikkoa kuten esim alien elokuvissa tai onko vastassa aavikkoa jäätikköä tai viidakkoa vai jopa rämeikköä. "star wars" Toiv ei kukaa nyt provosoidu mutta mikään taivaankappalehan ei oo välttämättä samanlainen vaikka oliski elinkelpoinen. Jos niitä asuttavia joskis ikiaikoina edes löyvetäänkään :)

[Celest1al Sphere]

Kannattaa katsoa elokuva nimeltä Interstellar. Siinä on esitetty useita aika hurjia mutta kuitenkin realistisia ja mahdollisuusien rajoissa olevia skenaarioita siitä, minkälaisia erilaiset eksoplaneetat voisivat olla.

Terveisin,

Juha

[kurppa]

olen nähnykki sen mutta en loppuun asti kattonnu ku alkoi loppupeleissä menee vähä yli äyräiden oisko otettu mallia avaruusseikkailu 2001

[Umbra]

Että  onko se karua kivikkoa kuten esim alien elokuvissa tai onko vastassa aavikkoa jäätikköä tai viidakkoa vai jopa rämeikköä.

Maapallolta löytyy kaikkia mainittuja maastotyyppejä, joten luulisin muidenkin maankaltaisten planeettojen olevan maastotyypeiltään yhtä lailla vaihtelevia. Eli on vaikea kuvitella esimerkiksi "viidakkoplaneettaa", jolla koko pinta olisi viidakon peitossa. Pinnan saama säteilyn määrä keskustähdestä vaihtelee leveyspiirin mukaan millä tahansa planeetalla , joten lienee yleinen ilmiö, että rehevää kasvillisuutta löytyy päiväntasajalta, jäätiköitä navoilta, jne.

Tietysti eri maastotyyppien jakauma voi vaihdella planeetan keskilämpötilan mukaan. Jos planeetta on suhteellisen lähellä keskustähteä, viidakkoa voisi löytyä napa-alueilta ja päiväntasaaja voisi olla lähes elotonta aavikkoa. Tai päinvastaisessa tapauksessa lähes koko planeetta voisi olla jäätiköitynyt, päiväntasaajaa lukuunottamatta.

Eksoottisempi tilanne voisi olla planeetalla, jonka pyöriminen on lukittunut siten, että planeetta kääntää aina saman puolen keskustähteen. Tällöin toinen puoli olisi ikuisessa valossa ja toinen puoli ikuisessa pimeydessä. (Tällaisen tilanteen arvellaan syntyvän punaisia kääpiötähtiä kiertäville planeetoille.) Jossain vaiheessa arveltiin, että tällaisella planeetalla kaikki vesi lopulta kertyisi pimeän puolen jäätiköihin. Mutta jonkin uuden tutkimuksen mukaan näin ei välttämättä tarvitsisi olla asian laita, jos kaasukehä siirtäisi riittävästi lämpöä valoisan ja pimeän puolen välillä.

Toinen eksoottinen planeettatyyppi voisivat olla valtameriplaneetat. Jos planeetan pinta on esimerkiksi 50 km syvän meren peitossa, edes korkeimmatkaan vuorenhuiput eivät yllä pinnalle, jolloin planeetalla ei olisi lainkaan kuivaa maata. (Muistelen lukeneeni, että suurin teoreettisesti mahdollinen meren syvyys maankaltaisella planeetalla olisi sadan kilometrin luokkaa.) On vaikea kuvitella älykkään elämän tai teknologisesti kehittyneen sivilisaation syntyä tällaisella planeetalla.

Jos taas planeetan akselikallistuma olisi huomattavan suuri, vuodenaikojen vaihtelut olisivat hyvin paljon jyrkempiä kuin Maapallolla. Tällaisen tilanteen arvellaan olevan haitallinen elämän (tai ainakin monimutkaisen elämän) kehittymisen kannalta.

Mahdollisia elämän pesäpaikkoja voisivat olla myös Europan tai Ganymedeen kaltaiset jäiset kuut, joiden sisäosissa on geotermisen lämmön sulana pitämä meri. Tällaisia kuita ei voi pitää varsinaisesti maankaltaisina. Ne kuitenkin saattavat lopulta olla yleisempiä elämän sijaintipaikkoja kuin maankaltaiset planeetat, koska elämän edellytykset jääkuilla eivät riipu sijainnista kapealla elinkelpoisella vyöhykkeellä keskustähden ympärillä. Älykkään elämän tai korkealle kehittyneen sivilisaation kehitystä tällaisessa ympäristössä on vaikea kuvitella. Jos esimerkiksi Europan sisäisessä valtameressä kehittyisi älykäs laji, heidän olisi äärimmäisen vaikea saada tietoa maailmankaikkeudesta, koska he olisivat lukittuina kymmeniä kilometrejä paksun jääkuoren alle.

Markus Hotakaisen kirjassa "Onko siellä ketään" pohditaan laajalti erilaisten eksoplaneettojen ominaisuuksia.

[mistral]

En ole vielä kuullut että laboratoriossa olisi onnistuttu rakentamaan alkeellisintakaan organismia. Joten on hämärän peitossa, kuinka abiogeneesi on voinut tapahtua.

Meille on niin tuttua hillojen homehtuminen ja ruuan pilaantuminen mutta sen takana on monimutkainen geeni rakenne joka taitaa ylittää modernin auton rakennepiirustukset. Näin elämme mysteerin keskellä ja saatamme aliarvioida elämän kompleksisuuden. Mitä jos olemmekin ainoa kolkka avaruudessa jossa on elämää?

[VeskuP]

En ole vielä kuullut että laboratoriossa olisi onnistuttu rakentamaan alkeellisintakaan organismia. Joten on hämärän peitossa, kuinka abiogeneesi on voinut tapahtua.

Eikös jo joskus 80-luvulla luotu bakteeri joka hajoittaa raakaöljyä ja muutama vuosi sitten luotiin ensimmäinen synteettinen bakteeri. Muistelisin jostain lukeneeni...

[mistral]

Eikös jo joskus 80-luvulla luotu bakteeri joka hajoittaa raakaöljyä ja muutama vuosi sitten luotiin ensimmäinen synteettinen bakteeri. Muistelisin jostain lukeneeni...

Kopioin Wikistä:
Vuonna 2004 Los Alamos National Laboratoryssä työskentelevä Steen Rasmussen ryhmineen julkaisi Chenin–Rasmussenin esisolun. Se on yksinkertainen lipidipussi, joka sisältää hieman DNA:ta muistuttavaa PNA:ta, joka kykenee toimimaan samanaikaisesti sekä geneettisen informaation varastona, että ohjaamaan kopioitumistaan. Mullistavaa oli, että tällä yksinkertaisella esisolulla on toimiva aineenvaihdunta: se käyttää valoenergiaa ja tuottaa sen turvin lisää lipidejä sekä PNA:ta. Chenin–Rasmussenin esisolu ei kuitenkaan osaa jakautua, joten se ei kykene lisääntymään eikä ole siinä suhteessa elävä. Se on kuitenkin toimiva yhdistelmä perimää ja aineenvaihduntaa.

Tässäkään "solu" ei osannut jakautua. En tiedä onko nyt viime vuosina saatu jakautumaan...

Se raakaöljyä hajottava bakteeri on vaan geenimanipuloitu.