Tuntilukemat taivaalla

[weskuli]

Hei!

Niin kuin joka vuosi, on tähtiharrastusinto suurimmillaan heinäkuussa. :) Niinpä tässä on joutohetkinä tullut tutkiskeltua tähtikarttaa (http://www.siaris.net/astro/atlas/ , kiitos Astronetin FAQ:lle) ja mietittyä, että ensi syksynä vihdoin opettelen nekin tähtikuviot, joita en vielä taivaalta tunnista (Pieni leijona, Ilves, Kettu, Nuoli, Sisilisko...).

Samalla tuli mieleen, että voisi jotenkin opetella hahmottamaan miten rektaskensiolukemat taivaalla kulkevat. Nollasuunta näyttäisi olevan himpun verran Kassiopeian länsireunasta lännempänä ja jatkuvan siitä melkein Pegasus-neliön itäreunaa. Kuuden tunnin viiva kulkee kartassa Ajomiehen itäreunaa pitkin ja jatkuu hieman Orionin ohi itäpuolelta. Tuntilukema 12 lävistää Otavan laatikon sen "kahvanpuoleisten" kahden tähden välistä (gamma ja delta) ja jatkuu Leijonan takajalan ohi. Kuusi tuntia eteenpäin, 18, on vähän hankalampi: Lohikäärmeen "pään" jälkeen ei oikein ole selvää kiintopistettä. Kyseinen tuntiraja kulkee suunnilleen Lyyran ja Herkuleen puolivälistä. (Itähän on siis "vasemmalla" ja länsi "oikealla".)

Aika karkeahan tuo kuuden tunnin jako on, mutta auttaa hahmottamaan, että missä mikin suunta on. Ja kun sen muistaa, niin sittenhän on helppo vaikka puolittaa nuo lohkot. Ja sitten sama deklinaatiolle.

Anti-goto-ajattelua?  :)

t. Vesa Korhonen

[Toni]

Rektaskension nollakohta on kevättasauspisteessä Kalojen tähdistössä. 6 tuntia tulee täyteen melkein Härän ja Kaksosten rajalla, 12 tuntia Neitsyessä ja 18 tuntia Jousimiehessä. Jälkimmäinen on vaikein, koska Jousimies on eläinradan eteläisin tähdistö, näkyy Suomesta vain osaksi eikä silloinkaan pimeän aikaan. Deklinaatioiden osalta on ehkä tärkeintä tunnistaa taivaanekvaattorin sijainti. Koordinaattien tarkka opettelu ei onneksi ole kauhean tärkeää kohteiden löytymisen kannalta. Itse en ole sitä tehnyt vaikka olen havainnut DS-kohteita vuodesta 2002.

Myös pienet tai himmeistä tähdistä koostuvat tähdistöt pystyy kyllä hahmottamaan ainakin maaseudun pimeydessä eikä siihen numerotietoja tarvita vaan hyvä tähtikartta riittää. Kettu ja Nuoli ovat Kesäkolmion sisällä, Sisilisko taas Joutsenesta pohjoiseen. Ne erottuvat loppukevään aamuina ja syksyn iltoina parhaiten. Pieni leijona ja Ilves taas ovat vaisun näköisiä kevätyön tähdistöjä. Itä vasemmalla ja länsi oikealla -sääntö pätee vain jos katselee etelää kohti. Ensin kannattaa siis etsiä Pohjantähti niin tietää pohjoisen suunnan. Sitten muut ilmansuunnat löytyvät.

[weskuli]

Hei!

Koordinaattien tarkka opettelu ei onneksi ole kauhean tärkeää kohteiden löytymisen kannalta. Itse en ole sitä tehnyt vaikka olen havainnut DS-kohteita vuodesta 2002.

Totta, tämä on vain sellaista numerofriikin mietiskelyä.  :)  Mutta jotakin uutta yritin paljain silmin havaitsemiseen keksiä, kun selkeimmät tähtikuviot on tullut opittua jo 1970-luvun puolivälissä...  ;D

Itä vasemmalla ja länsi oikealla -sääntö pätee vain jos katselee etelää kohti.

Jes, muotoiluni oli vähän epämääräinen. Yritin sanoa, että kun rektaskensio kasvaa vastapäivään, niin missä tahansa suunnassa vasemmalla olevan kohteen RA-lukema on suurempi kuin sen oikealla puolella olevan. Tai siis ainakin jos ei satu tuijottamaan kohteita, jotka ovat juuri nollakohdan molemmin puolin...

t. Vesa Korhonen