Planeettaputkea 6" f/10

[hm]

Kuoppaa rouhittaessa voi käyttää voimaa minkä käsistä irti saa. Myös peilin päälle voi laittaa painon tehostamaan hiontapainetta. Keskeltä syväksi käyneen pinnan saa lähestymään palloa hiomalla peili alla noilla kynän tai huopatussin piirroilla tasoittumisen etenemistä seuraten. Itse tapaan hioa kunkin karkeuden ensin hieman liian syväksi ja sitten loiventaa kaarevuutta peili alla hioen. Tällöin tulevat myös reuna-alueet kunnolla hiotuksi. Harrastajien peileissä yleinen vika on juuri vajaaksi jäänyt reuna-alueiden hienohionta.

6 mikronin jauheen voi hyvin jättää pois kun hioo huolella 15 mikronin karkeuden.

Hannu Määttänen

[AnttiL]

Niskoihin ottaa ja päätä särkee, mutta niin vain kuoppa syveni millin tuntumaan. Märkä peili ja Aurinko antoivat polttovälitulokseksi 145-150 cm, joten tavoitteessa ollaan. Kaikkiaan 48 täystyöntöistä märkää jäi tänä viikonloppuna taakse ja syvennystä tuli ~0,4 mm lisää. Kokonaishioma-aika karkeahionnan alusta mitattuna 13 tuntia ja 10 minuuttia.

Ennen hienohiontaa työpinnat pitäisi vielä muokata palloiksi, eli reuna-alueille tulisi saada painetta. Tämä tietysti tarkoittaa polttovälin pitenemistä. Jos hion työkalu päällä, olisiko parasta käyttää lyhyitä työntöjä, jotta peilin reunat eivät kuluisi liikaa? Vai olisiko parasta hioa vanhaan malliin sagittaa yhä syvemmäksi ja sitten kuluttaa reunat palloksi lyhyillä työnnöillä työkalu alla tai päällä. Ei ole oikein tarkkaa käsitystä, kuinka paljon polttoväli pitenee ko. operaatiossa.

[Tane]

 Tämä on mainio projekti ja toivottavasti antaa esimerkkiä ja uskoa miten itse saa tehtyä peilin, vielä sellaisen kuin haluaa. Voi määrittää polttovälin, hiontatarkkuuden jne...

[CSB]

Tämä on kuin urheilu suoritus

Hyvä AnttiL, Tsemppiä !!!

[hm]

Pallomaisuuden hakemisen voi jättää seuraavaksi hienommalla karkeudella tehtäväksi. Ennen sitä peili karkealla jauheella jonkun sentin verran aiottua lyhyempään polttoväliin. Sitten työskentelyä hienommalla karkeudella ja peili alla kunnes reuna-alueet näyttävät hyvin hiotuilta. Muutaman märän jälkeen katsotaan märällä peilillä polttovälin kehitystä ja kirjataan muutosvauhti muistiin. Peili ollessa alla loivenee pinta nopeammin kuin peili päällä hioen jyrkentyy. Kun peili hioutunut hieman liian loivaksi, käännetään työkalu alle ja hiotaan peilin keskusta kuntoon. Lyijykynäviivoilla on helppo seurata pallomaisuuden laatua. Hionnan tasaisuus selviää katsomalla pintaa viistosti valoa vasten. Hionnan riittävyys selviää luupilla pinnan rakeisuutta katsoen.

Mitään kovin lyhyitä työntöjä ei ole piikarbidilla hiottaessa tarpeen käyttää. Alumiinioksidillakin vasta karkeuden loppuvaiheissa. Peilin muotoutuminen riippuu yksilökohtaisista työtavoista, joten toisten tekijöiden käyttämien työtapojen orjallinen seuraaminen ei välttämättä ole paras tie hyvään lopputulokseen. Työn kulusta kannattaa pitää kirjaa, mikä helpottaa seuraavien työvaiheiden suunnittelua.

Peilin ollessa alapuolelle on syytä olla varovainen työntöjen pituuden ja työkalun painamisen suhteen. Liian pitkän työnnön yhteydessä työkalu saattaa kipata ja lohkaista alla olevasta peilin reunasta ikävän sälön.

Hannu Määttänen

[AnttiL]

Kiitos tästä, täytyy vielä uusia muutaman kerran tuo polttovälimittaus, ennen kuin siirtyy seuraavaan karkeuteen n:o 150. Tässä vaiheessa on nimittäin syytä miettiä myös putken dimensioiden ja polttovälin suhdetta. Tarkoitukseen varattu 200 mm rosteriputki on pituudeltaan 160 cm, mutta päät ovat sen verran rujosti leikatut, että veikkaan pituuden lyhenevän jonnekin 155 cm tuntumaan. Koska pääpeilin ripustin ja peili itse vievät lähemmäs 10 cm putken peräpäästä ja apupeili kannattimineen ainakin toisen mokoman edestä, taitaa olla niin, ettei tuohon ihan 1500 mm polttoväliä saa mahtumaan. Tai ainakin hyvin tipalla ollaan.

[AnttiL]

Päivitetäänpä tilannetta. Vaikka polttovälimittaukset näyttivät asettuvan välille 145-150 cm, jatkoin karkeahiontaa täystyönnöillä vielä seitsemisen märkää, minkä jälkeen kunnostin reunaviisteet sekä siivosin hiomapaikan ja hiojan vaatteineen päivineen. Sitten olikin aika aloittaa hienohionta, jonka ensimmäiseksi kohteeksi tuli peilin takapuoli. Pinnan silityksen funktio oli lähinnä parantaa näkymiä lasin läpi varsinaisille työpinnoille. Hionnassa apuna käytin em. teräslevyä ja n:o 150 carboa.

Työn laadun osoittauduttua riittäväksi alkoi itse peilipinnan "pallottaminen" ja silittely. Hannun ohjeiden mukaisesti asetin verkkokuvioiseksi piirretyn peilin alimmaiseksi ja lähdin tekemään suoria työntöjä työkalukiekolla. Hioin 1/2- ja 1/4-työnnöillä kaksi märkää kummallakin, joiden jälkeen verkkokuvio kuumotti yhä himmeänä peilin keskivaiheilla. Palattuani takaisin 1/2-pituuteen peilin keskusta alkoi tulla kontaktiin ja kuvio katosi yhtäkkiä. Tästä piristyneenä syöksyin pihalle tekemään polttovälimittauksia, kun sunnuntainen Aurinko vielä kurkisteli pilvien lomasta. Pinta oli tasoittunut jo sen verran, että märän lasin heijastuksesta sai entistä helpommin luettua polttovälin, joka oli yhä haarukassa 145-150 cm.

Koska reuna-alue vaikutti keskustaa sileämmältä, vaihdoin tässä vaiheessa työkalun alimmaiseksi ja hioin 1/2-, 1/4- ja 3/4-työnnäillä kaksi märkää kullakin, minkä jälkeen tein vielä ellipsiliikkeiset tuplamärät 1/2-, 3/4-työnnöillä sekä koemielessä yhden märän täystyönnöillä. Tämä jäi toisin hieman keskentekoiseksi, sillä huomasin sen kuluttavan keskustaa turhan rajusti. Seuraava 1/4-märkä suorilla työnnöillä vahvisti havainnon, sillä imu alkoi haitata peilin liikettä. Onneksi tämä korjautui heti perään tehdyllä vastaavalla märällä. Loppuun tein vielä yhden 1/2-märän suorilla työnnöillä sekä toisen samanpituisen episykliliikkeillä, jonka jälkeen katsoin hionnan riittävän tältä päivältä.

Peili päällä hioessa aloin yhä tiiviimmin tiirailla lasin läpi päästäkseni selville kontaktin tasaisuudesta. En tiedä, voiko hienon carbovellin ilmakuplista päätellä mitään, mutta ainakin loppupuolella niiden määrä peilin keskiosissa vaikutti vähenevän, minkä otaksuin tarkoittavan, ettei keskellä voi olla merkittävää ilmataskua (kuva 2). Myös luisto vaikutti hyvältä. N:o 80 carbon aiheuttamien orkosten jäänteet jakautuvat varsin tasaisesti peilin eri puolille, joten tämä karkeus kannattanee viedä loppuun em. menetelmin vaihtelevilla työnnöillä vyöhykevirheitä väistellen.

[AnttiL]

Kysymys reunaviisteistä. Tähän asti olen pitänyt viisteitä yllä viikateliipalla, jonka jättämä jälki on verraten karkea. Kun siirrytään yhä hienompiin hioma-aineisiin, muodostavatko viisteiden naarmut potentiaalisen piilopaikan naarmuvattaville hiukkasille, so. pitäisikö viisteet siistiä vaikkapa hienolla timanttihiomakivellä?