Planeettaputkea 6" f/10

[AnttiL]

Tervehdys,

Kolmisen vuotta sitten karkeahionnan asteelle (sagitta ~0,4 mm) jäänyt peiliprojekti sai uutta eloa, kun vastaan käveli sopiva pätkä 1,5 mm vahvuista 200 mm rosteriputkea. Alun perin olin suunnitellut hiovani f/8-peilin, mutta kun putkea tuli ostettua reilunlaisesti, taidankin tähdätä 1500 mm polttoväliin.

Kuinka ollakaan, vanha hiomapöytä oli ehtinyt ränsistyä siinä määrin, että päädyin tekemään kunnon pukin Heikinheimon oppien mukaisesti. Onnistuin hommassa kohtalaisesti, mutta pöytälevymateriaalina minulla ei ollut käytettävissä kuin laadullisesti toisarvoista lankkua, joka olisi kai sopinut parhaiten lentokoneen potkurimateriaaliksi. Suoristin pintoja höylällä ja hiomalaikalla sen, minkä pystyin, mutta tiettyä aaltoilua esiintyy vieläkin. Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.

Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään. Peilin ja työkalun vastinpinnat oikaisin heti aluksi teräslevyn ja n:o 80 carbon avulla, mutta takapintoihin en koskenut, sillä ne ovat varsin suoria pientä aaltoilua lukuun ottamatta.

Tässäpä pari kuvaa aiheesta. Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.

[mistral]

Pinnan epätasaisuuden kompensoimiseksi voisi käyttää vaahtokumia (?), jos se ei haittaa työtä muuten.

[Timo Kantola]

Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.

Ei tarvitse kovin huolissaan olla taipumisesta hionnan aikana noilla paksuuksilla. Pleksin sijaan voi laittaa myös filmivaneria.

Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään.
Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?

Onnea ja menestystä projektille! Hienoa että viellä löytyy peilinhiojia.

[hm]

Pöytä on kunnioitettavan tukevan oloinen. Eikä putkikaan pienestä notku. Jokseenkin hyvin tehtynä tuollainen peili on mitä parhain planeettaputki, joka vetää vertoja hintavallekin apolle. Palloksi tehtynä noilla arvoilla pallon ja paraboloidin ero on alle 40 nm.

Jos tuo työpintojen oikaisuhionnassa käytetty terästaso on tallessa, niin suosittelen hiomaan taustapinnoista ainakin suurimmat ulkonevat nystyt pois. Kun terästason laittaa lattialle ja polvillaan hioo koko vartalon painolla, kuluu pinta joutuisasti. Kiekkoihin samalla myös kunnon reunaviisteet, jollei niitä ole jo tehty.

Pöydän päälle kun laittaa muutaman millin paksuisen kumilevyn, niin siinä työkalukiekko pysyy ilman tukipalikoita paikallaan. Irtonaisen kumilevyn voi sitten tarpeen mukaan käydä pesemässä järvessä. Jos ei kumilevyä löydä, ajaa asian myös sopivan kokoinen kuminen auton lattiamatto.

Tänne foorumille sitten vaan päivityksiä työn edistymisestä!

Hannu Määttänen / Teknofokus

[AnttiL]

Kiitokset kannustavista kommenteista! Hienoa, että pienen perusputken näpertely kiinnostaa vielä 2010-luvulla. Vinkit ovatkin tarpeen, sillä oma kokemus rajoittuu yhteen vastaavankokoiseen peiliin, jonka hioin rimaa hipoen valmiiksi ollessani 13. Tästä on aikaa pian 15 vuotta. Muistissa ovat yhä ne kamalat kiinnileipomiset ja naarmut 6 mikronin alumiinioksidilla (lienee parasta skipata ko. karkeus?) sekä parabolisoinnin sijasta syntyneet taipuneet reunat, joiden korjaamiseen ei silloisen kapasiteetin ja ceriumoksidin määrä riittänyt. Toivottavasti nyt onnistaa jo paremmin. Pitkä polttoväli lienee muotovirheiden osalta hieman lyhyttä anteeksiantavaisempi, mihin Hannu ilmeisesti viittasitkin mainitessasi pallon ja paraboloidin eron pienuuden?

Tuota kumimattoa pitää kyllä kokeilla. Toivottavasti kiekot eivät putoile lattialle, mikäli hirttävät kiinni. Pöytälevyllä on kokoa 45 x 45 cm, joten vaaran ei pitäisi olla ilmeinen. Täytyy myös katsastaa teräslevyjen kunto. Jotain levyä löytyy varmasti, mutta tavara on todennäköisesti ohuessa pintaruosteessa. Lasikiekkojen reunaviisteet ovat pääosin riittävät, mutta työkalun kulutuspinnan viisteitä on levennettävä ennen karkeahionnan jatkamista.

Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?

Juurikin näin. Ajattelin vain mahdollista virhettä tapauksessa, jossa työkalukiekko olisi joltain reunalta irti pöydästä ja hionnan/kiillotuksen yhteydessä joustaisi sen verran (toki äärettömän vähän), että pinnat kuluisivat epäsymmetrisesti. Toki peili pyörii koko ajan ja kiekkoja painetaan sen verran heikosti, että moista ilmiötä tuskin syntyy. Jokin raja vainoharhaisuudellakin pitää olla. 

[Timpe]

Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti?

Raapustelin aikoinaan foorumille omia käsityksiäni aiheesta tällä tavoin...
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19277#msg19277
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19314#msg19314
Minusta kannattaa ainakin miettiä myös tuota putkivirtaus-asiaa, jos/kun tavoitteena on mahdollisimman vakaa visuaalikuva suurilla suurennuksilla.

[Tane]

 Kyselin joskus David Lukehurstilta (Dobsonien ja ym. valmistaja) kun hän kauppasi 30 sentin f/15 gassegrainpeiliä, että auttaako suljettu putki paljonkin. Kyseessä oli siis pitkäpolttovälinen klassinen gassegrain jota ajattelin avonaiseksi. Optical window (tasainen lasi, ikkuna putken suulle) oli lähes yhtä hintava kuin itse peili. Lukehurst vakuutti suljetun olevan juuri planeettahavaitsijalle tarpeen, kertoi puhuvansa kokemuksesta.
Olen kuitenkin tyytynyt avonaisiin newtoneihin ja pyrkinyt pitämään ne ainakin useita tunteja havaintolämpötilassa, mieluummin ulkona aina...Kokemus 300 f/5 putkella planeettoihin oli näin yllättävänkin hyvä. Ohkaisemman f/10 putken soveltuvuudesta jos joku tietäisi...

[fsol77m]

Sellainen huomio vielä myös että rosteriputki on aika eläväistä tavaraa (siis lämpölaajenemisen suhteen) eli tuo kannattaa sitten pitää aina tasalämpöisenä ellet halua että putki on kesällä 3mm pidempi kuin talvella :)

[Ransu]

Ei lämpölaajeneminen mikään ongelma ole ruostumattomalla, teräksen suhdeluku on 12, ruostumattoman teräksen 16 ja alumiinin 23. Joten alumiini on selkeästi pahin lämpölaajenemisen suhteen.
Metrin pituinen teräsputki kasvaa pituutta 0.012mm kun lämpötila nousee yhden asteen.
Enemmänkin tuo metallin lämmönvarauksesta ja lämmön siirtymisestä putken sisäilmaan aiheutuva putkivirtaus voi aiheuttaa kiusaa. Metalliputken massa kannattaa pitää mahdollisimman pienenä (ohut seinämä) jotta putki jäähtyisi mahdollisimman nopeasti ilman lämpötilaan. Tuolla aukkosuhteella saa Newtonista huippuapoa vastaavan planeettaputken jonka värivirhe kaikilla aallonpituuksilla on nolla, tähän ei pysty kalleinkaan apo
Ylivoimaisesti parhaat palstalla esiintyvät planeetta- ja kuukuvathan on otettu Haaviston Arin isolla Newtonilla, joten tuossa sinun tulevassa putkessa on varmasti potentiaalia hyväksi planeettaputkeksi
Hieno projekti, näitä on mukava seurata joten laita vaan tarinaa tulemaan

[mistral]

Katsoin raudan ominaislämpökapasiteetin, oli 0,45 kJ/astekilo ei ole paha. Piilasin oli 0,48. Veteen verrattuna vain n. kymmenesosa. Veden arvo 4,18.

[AnttiL]

Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti?

Hyvä pointti. Asia ei suoraan sanottuna ole juolahtanut mieleeni, sillä käytössäni olleet putket (TAL-1 ja omatekoinen 8" f/6 Newton Teknofokuksen optiikalla) ovat molemmat vain etupäästä avonaisia. Ajattelin lähinnä tällaisen putken olevan amatöörille luurankorakennetta helpompi valmistaa. Ehkäpä kysymys ratkeaa työn edetessä.

Eilisilta ja tämä päivä kuluivatkin sitten ns. valmistelevien töiden merkeissä. Nämä pitivät sisällään hiomapukin pöytälevyn tasoittelun sekä sen suojaamisen jätesäkkimuovilla ja pleksillä. Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.

Seuraavaksi aloin suoristaa työkalukiekon takapintaa. Käytössä oli 15 mm teräslevy ja n:o 80 piikarbidi. Reunaviisteitä välillä vahvistaen ja kiekkoa joka työnnöllä pyörittäen sain takapinnan täysin sileäksi, mutta jälkeenpäin huomasin pinnan kehittyneen aavistuksen verran kuperaksi. Tämä johtui siitä, että käytetty plootu olikin toisesta päästään hieman kovera. Kuperuutta on ehkä noin 0,5 mm. Tässä piilikin potentiaalinen ongelma, sillä peilin sagitta on noin 0,4 mm ja työkalu vastinpinnaltaan likimain saman verran kupera. Onneksi työkalun takapinnalla on parin millin syvyydessä ilmakupla helpottamassa puolten tunnistamista. Kerrankin epäjatkuvuuskohdasta on hyötyä!

Seuraavaksi pitäisi tasoittaa myös peilin takapinta. Taidan etsiä tähän hommaan parempaa teräslevyä, jolla kenties jatkan myös työkalun takapinnan parantelua. Varmaankin turhaa hifistelyä, mutta kun itselle tulee, aikaa voi käyttää rajatta. Toivottavasti carbo riittää...

[mistral]

Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.

Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/

[AnttiL]

Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/

Jep, jotain kestävää roiskesuojaa pitää kyllä hankkia.

No niin, peilin ja työkalun takapinnat on nyt oikaistu ja reunaviisteitä on myös vahvistettu. Seuraavaksi pääsee taas jatkamaan karkeahiontaa, kolmen vuoden tauon jälkeen! Mikäli sagittalasku ei mennyt täysin reisille, kuoppaa pitäisi 153 mm f/10 peilille tulla ~0,98 mm eli 0,58 mm puuttuu vielä. Harmi, kun en pääse jatkamaan hiomahommia ennen viikonloppua. 

[AnttiL]

Tänään oli aika taas pyöriä hiomapukin ympäri. Muistiinpanojen mukaan tein 35 märkää täystyönnöillä ja viisi märkää 1/2-työnnöillä. Tehokasta hioma-aikaa kertyi 3 tuntia 15 minuuttia ja kuoppa syveni 0,4 millistä 0,6 milliin. Syvenemistahti tuntuu omituisen hitaalta, olisi kai pitänyt käyttää voimaa enemmän. Aikaisemmin 30 märkää täystyönnöillä ja kolme märkää 1/2-työnnöillä riitti 0,4 mm montun saavuttamiseen.

Carbo-/vesiseos näyttää viihtyvän hyvin työkalukiekon keskivaiheilla, joten peilin kovertuminen lienee tapahtunut työkalun kupertumista nopeammin. Missähän vaiheessa kannattaisi aloittaa työntöjen lyhentäminen ja polttovälimittaukset?

[AnttiL]

Koitin saada jonkinlaisen käsityksen peilin muodosta piirtämällä siihen timpurinkynällä verkkokuvion ja hiomalla yhden märän 1/2-työnnöillä. Kynänjäljet olivat operaation jälkeen yhä luettavissa peilin keskustassa, joten taitaa olla tarpeellista mennä jonkin aikaa lyhyillä työnnöillä ennen montun loppuunkaivamista.