Tähdistöt - Karttunen, Manner, Perhoniemi

Aloittaja Never, 12.12.2012, 16:24:02

« edellinen - seuraava »

Never

Satuin kyseisen kirjan ostamaan jouluksi ja tässä muutamia huomioita:

1.) Tästä olikin jo juttua "Messierin kohteet - uusi painos tulossa, täydennykset tervetulleita"-aiheen alla eli kaikki syvän taivaan kohteiden nimet on kirjoitettu  muotoon "luettelotunnus+numero" eli esim. "NGC7078". Välilyönnit puuttuu!

2.) Osa kartoista on kovin pieniä - ainakin käytettäväksi kaukoputken ääressä. Kartat olisivat ihan hyvin voineet olla koko sivun kokoisia ainakin suuremmista tähdistöistä. Himmeimpiä kohteita voi olla aika vaikea löytää kirjan karttojen avulla.

3.) Sattumalta avasin kaupassa kirjan sivulta 94 ja rupesin miettimään, että mikä syvän taivaan kohde on "Bumerangi". No Kentaurissa näitä ei tietysti montaa ole, joten kyseessä on tietysti tämä "Boomerang nebula". Kirjassa annetut koordinaatit menevät kyllä ohi (ei tosin paljoa...), kohdetyyppi on heijastussumu vaikka kyseessä lienee (proto)planetaarinen sumu. Niin ja ihan virallisia nimiä kohteelle löytyy (mm. GN 12.41.9, ESO 172-7...), joita pääsääntöisesti kyllä käyttäisin aina ensimmäiseksi. Toinen esimerkki on "Draco".

4.) Pintakirkkaudet planetaarisille sumuille. Ymmärrän kyllä mistä luetteloarvot on saatu, mutta onhan se villiä kun esimerkiksi NGC 7662 pintakirkkaus on 5.6 :)

Mutta siis tutustumisen arvoinen kirja. Kirjasta löytyy erittäin hyvin mm. vanhaa tähdistö mythologiaa.

/Jaakko

Jyri Lehtinen

Heh, pitänee itsekin hankkia kirja, että pääsee tutustumaan siihen.

Sattuuhan tuo tyylirikko luettelonimien muotoilussa silmään. Olen kyllä valmis katsomaan tässä läpi sormien, kunhan kirjan sisältö on kohdallaan ja tekijät lupaavat korjata muotoilun oikeaksi seuraavaan painokseen. :grin:

Bumerangisumusta: ymmärrän kyllä hyvin, miksi sumun lempinimi on ollut nimivaihtoehtona enemmän kirjan tekijöiden mieleen. Sumun kohdetyypissä lienee tosiaan virhe. Virhe on kuitenkin sikäli onnekas ja ymmärrettävä, että protoplanetaariset sumut säteilevät täsmälleen samalla mekanismilla kuin mitkä tahansa muutkin heijastussumut eli sirottamalla tähtien (tässä sumun keskustähden) valoa. Kypsälle planetaariselle sumulle tyypillinen kaasun viivaemissio siis ilmaantuu vasta, kun keskustähti rupeaa kunnolla kuumenemaan kutistuessaan valkoiseksi kääpiöksi.

Never

Muutamia muita huomioita:

Praesepe eli M44 on kirjassa (sivu 107) merkitty hieman oudosti. Taulukossa kohteelle on annettu kokoa 95', mutta itse kartassa se on korkeintaan 1/3 tuosta koosta ja ympäröi vain tähteä 39 Cancri. Koordinaatit kohteelle ovat kuitenkin oikein.

Samoin on Melotte 20 kanssa - kohde on sivulla 149 merkattu rutkasti väärään paikkaan.

S. 121 (Köli). IC 2602 on kartassa kooltaan aivan liian pieni - korkeintaan 15', viereisen sivun taulukossa annetaan kooksi kuitenkin 100' - joka tämä on sitten puolestaan puolet liian iso!

S. 127 (Lohikäärme). Kartassa näkyy galaksi NGC 5906, jonka järkevämpi luettelonimi on tietysti NGC 5907. NGC 5906 on vain pieni osa galaksista ja tämän pienen yksityiskohdan on mahdollisesti nähnyt ainoastaan Lordi Rosse.

/J