Pimea energia vihje sykkivästä maailmankaikkeudesta!?

[kasafi]

(Aluksi todettakoon, että minulla on aiheesta pelkästään popularisoitua yleissivistystietoa ja kylähullun keksijän pää, joka yhdistelee asioita rohkeasti, mutta toivottavastu myös itsekriittisesti.)

Visualisoin ajatustani seuraavalla vertauksella:

Ajatellaan että alkuräjähdys olisi tapahtunut pallopinnan pohjoisnavalla. Avaruuden laajentumisessa "rintamana" aina päiväntasajalle tuloon asti maailmankaikkeuden oma massa hidasti laajenemista. Siitä eteenpäin materia alkaa lähestyä sykkivän maailmankaikkeuden jaksonsa loppua, jolloin ko. jakson aika(-avaruus) taipuu kiihtyvästi loppuaan ja itseään/massaansa kohti etelänapaa lähestyttäessä. "Etelänapa" olisi tämän ajan loppu, laajenemisen takaseinä, joka on samaan aikaan yksi piste ja kaikkialla yhtä aikaa, kuten olen ymmärtänyt akuräjähdyksenkin olleen.

Siis mitään pimeää energiaa ei olisi olemassa, vaan kyseessä olisi sykkivän maailmankaikkeuden jakson luonnollinen loppukiihdytys.

[Kaizu]

Mitenkä pimeä energia-lausuntosi johtuu tuosta maailmankaikkeuden loppuosasta?

Supistuva maailmankaikkeus pitäisi näkyä muista kaikkeuden kohteista tulevan valon sinisiirtymänä.
Sitä ei ole vielä havaittu vaan päinvastoin, näyttää että kaukaiset kohteet lähestymisen sijaan kiihdyttäisivät karkuun.

Kaizu

[kasafi]

Ajattelen että kyseessä on asia, jota on vaikea kuvailla kolmiulotteisella (+aika) käsityskyvyllämme.

Meidän näkökulmastamme maailmankaikkeus laajenee kiihtyvästi, mutta "sykkimisjakson" olessa jälkimmäisellä puoliskollaan kaikki lähestyy sitä pistettä, jossa sykkimisjakso ja aika päättyy.

Siis jotenkin niin että kierros on menossa ympäri. Vaikka kaikki laajenee alkupisteestä kaikkiin suuntiin, niin lopulta kaikki palaa/törmää alkupisteeseensä, kuin pallo kiertäen, ikään kuin takakautta.

Ikään kuin maailmankaikkeuden massa kykenisi taivuttamaan aika-avaruuden ympyräksi tai torveksi, jossa loppu on sama kuin alku. Maailmankaikkeus olisi siis rajallinen, vain sykkimisjakson mittainen.

Tilanne olisi siis sama kuin jos maailmankaikkeus olisi ensin laajentunut hidastuen ja alkanut sitten romahtaa takaisin alkupisteeseensä. Nyt vain romahdus tapahtuu sitä toista kautta, jolloin kaikki laajenee ja palaa kohti alkupistettään yhtä aikaa.

[kasafi]

Siis pimeä energiahan on kuva siitä voimasta, joka saa laajenemisen kiihtymään.

Jos kiihtymisen saa aikaan maailmankaikkeuden oma massa sen kautta, että kaikki kiertyy kohti itseään vielä selittämättömän "ulottuvuuden" kautta, niin pimeää energiaa ei ole. On vain kaikkeuden massa, joka vaikuttaa toisiinsa/itseensä kahta kautta. Sekä suoraan tajuamamme aika-avaruuden kautta, mutta myös enenevästi sykkivän jakson "takaseinän läpi". Sita voimakkaammin, kuta lähemp'n' takaseinää'' olemme. Sitä emme tietenkään nää, sillä se on tulevaisuudessa, josta valo ei voi tuoda informaatiota.

Jos sykkivä maalmankaikkeus olisi oikea teoria, niin mutuna olettaisin että juuri kiihtyvä laajeneminen olisi siitä varmin todiste.

Kiihtymisnopeuden muutoksista maailmankaikkeuden historian aikana voitaisiin arvioida, onko kyseessä siten lineaarinen tapahtuma, että se sopisi tällaisen "ajan kiertymisen" ilmenemismuodoksi = sykkivän maailmankaikkeuden yksi jakso eli alkuräjädysten väli.

[mistral]

Voihan noinkin teoretisoida, aika iso ongelma vaan on kääntää laajeneminen supistumiseksi.

[kasafi]

Jo suhteellisuusteoriassa on vaikeasti havainnollistettavia asioita. Säieteorioissa myös. Kiihtyminen edeltää kaikessa olevassa kai potentiaalista törmäystä!? Miksei tässäkin!?

Sykkivä maailmankaikkeus -teoria lienee ainut, joka edes joten kuten selittäisi kiihtyvän laajenemisen. Näkemässäni havainnekuvassa torvimaiset kuviot seuraavat toisiaan. Alkupiste laajenee ja päättyy loppuviivaan, josta alkaa uusi alkupiste. Jospa tätä aika-avaruuden piirrettä ei olla tultu vain ajatelleeksi. Niinkuin mailmanmatkaaja palaa alkupisteeseen suoraan jatkaessaan niin saattaa kaikki materia palata alkuräjähdyspisteeseen "takakautta".

[Tai jos emme vain näe kaiken lähenemistä, koska näemme kaiken kaukana olevan miljardeja vuosia vanhana. (Toimiiko painovoima valoa nopeammin, Herra Higs?)]

Samalla muutama filosofinen kysymys etenisi pykälän pidemmälle, kuten, mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Jos ei ole muita teorioita pimeäksi energiaksi, tämä minun voi olla paras teoria 

Mielellään kuulisi kyllä, jos tämä on ollut jossain jo esillä aiemmin.

[Meade-mad]

Miten ajattelit testata tätä teoriaa?

jk

[jussi_k_kojootti]

Sykkivä maailmankaikkeus -teoria lienee ainut, joka edes joten kuten selittäisi kiihtyvän laajenemisen. Näkemässäni havainnekuvassa torvimaiset kuviot seuraavat toisiaan. Alkupiste laajenee ja päättyy

Jos ei ole muita teorioita pimeäksi energiaksi, tämä minun voi olla paras teoria 

Mielellään kuulisi kyllä, jos tämä on ollut jossain jo esillä aiemmin.

Mielellään näkisi että et omi vanhoja malleja/teorioita omiin nimiisi, vaan viittaat rehdisti ajatustesi lähteisiin.  Näitkö noita havainnekuvia kenties viime vuoden T&A-numerossa, jossa esiteltiin Roger Penrosen syklistä kosmologiaa?

Muutenkin aivan älytöntä huuhaata.

Edit:  No joo, anteeksi nyt että meni taas tuommoiseksi tylyttämiseksi.  Ylläolevissa kasafi:n kirjoituksissa on kuitenkin niin paljon sisäisiä-kin ristiriitoja, etten ainakaan tällä erää yksinkertaisesti jaksa alkaa niitä asiallisesti korjaamaan.  Enkä ihan ymmärrä että miksi pitäisikään, jos kirjoittaja kerran epäilee kosmologisten ongelmien ratkenneen parin minuutin käsitepyörittelyllä.  Uuuh, onko tämäkään nyt edes anteeksipyyntö.   Anteeksi.

[xepheid]

Jos ei ole muita teorioita pimeäksi energiaksi, tämä minun voi olla paras teoria 

Mielellään kuulisi kyllä, jos tämä on ollut jossain jo esillä aiemmin.

Kunnianhimo ei tietenkään ole huono asia, mutta ennen omia teoretisointeja asioihin kannattaisi perehtyä edes sen verran, että tietää jotain aikaisemmista selitysmalleista   

Linkistä löytyy kiva (185-sivuinen) artikkeli pimeästä energiasta ja sen erilaisista selitysmalleista. Lukemaan, mars.

http://arxiv.org/pdf/1103.5870v6

[Meade-mad]

Ja tässä suomalainen tohtori Tomi Koiviston väitöskirja aiheesta:


University of Helsinki, Helsinki 2006

Formation of structure in dark energy cosmologies

Tomi Koivisto

Doctoral dissertation, November 2006.
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Physical Sciences, Theoretical physics and University of Oslo, Department of Physics.

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/mat/fysik/vk/koivisto/formatio.pdf