Aurikosuotimen aukko/ vaikutusta kuvaamiseen testattu, koekuvia netissä

Aloittaja RETiisi, 05.05.2012, 09:24:22

« edellinen - seuraava »

RETiisi

Itsellä on käytössä Skylinerissä Ursan täyden aukon Bader-suodin. Nyt on tilauksessa uusi kalvoarkki askarteluun. Onko kellään kuvaamiskokemuksia täyttä aukkoa pienemmällä suodattimella? Siis esim. 200 mm dobsoniin tehdyllä n. 55-70 mm suotimella. Ulkomaisissa säikeissä väittävät jotkut, että kontrasti ja terävyys vaan paranee. Samaa ehdottelee itse Baderkin:

"When covering a larger Newtonian or Schmidt-Cassegrain Telescope for Solar Observation, then "Less may be More"! It not necessarily is better to make a filter as large as the telescope aperture itselve. The bigger aperture may be compromized by air turbulence and secondary mirror obstruction. It can be sufficient to produce an "off axis filter cell", to observe the sun with a smaller telescope, wereby an ordinary reflecting telescope may improve in sharpness and definition to the level of a good refractor."

Olin aikeissa rakennella suotimen, joka sopii sekä 200 mm Skylineriin, että Ret 50:seen, mutta nyt pisti miettimään tuo pienemmän aukon mahdollisuus. Yhdessä arkissa vaan ei oikein ole pelivaraa tuunaamiskokeiluun. Olen kuvannut järkkärillä aurinkoa tuolla täyden aukon suotimella, ja tulokset ovat olleet ihan hyviä. Onko siis joku kokeillut apupeilin kannattimien väliin (tietenkin putken eteen, esim. pölysuojan valmista reikää hyödyntäen) asennettua suodinta kuvaamisessa?

Jyri Lehtinen

Tässä fyysikon vastaus, joka koittaa vältellä mutua. Pienempi aukko tarkoittaa himmeämpää kivaa ja pienempää erotuskykyä. Erotuskyky on suoraan verrannollinen aukkoon, joten 200mm aukolla näkee hyvissä olosuhteissa 2,9 kertaa pienempiä yksityiskohtia kuin 70mm aukolla ja 3,6 kertaa pienempiä yksityiskohtia kuin 55mm aukolla.

Ainakin näissä kokoluokissa aukkojen koko vaikuttaa jossain määrin seeingiin. Suuremman objektiivin eteen mahtuu aina useampi ilmakehän kiehunnan solu, kun taas pienemmän putken aukko saattaa olla kooltaan pienempi kuin nämä solut. Pienen putken voi siis olettaa kokevan jonkin verran vähemmän seeingiä. Se, miten tämä ilmiö käytännössä vaikuttaa eri kokoisilla aukoilla, riippuu tietenkin voimakkaasti sääolosuhteista enkä osaa sanoa siihen mitään vedenpitävää. Huono seeing on kuitenkin huono kaikissa tapauksissa ja hyvällä seeingillä voi jäädä kaipaamaan suuremman aukon tarjoamaa parempaa erotuskykyä.

Kuvatessa seeingiin vaikuttavat ilmakehän väreilyt koko valotuksen ajalta. Pitemmät valotukset ovat siis tyypillisesti suttuisempia kuin lyhyet. Jos valotukset muodostuvat pitemmiksi kuin ilman väreilysolujen tyypillinen elinikä, ei suurta määrääkään valotuksia tekemällä saa pyydystettyä talteen hetkellisiä erinomaisen seeingin hetkiä. Himmeämpi kuva tarkoittaa pitempiä valotuksia ja tätä myöten suurempia haasteita rauhallisten hetkien pyydystämiseen.

Kaukoputken aukossa olevat esteet, kuten vaikka apupeili pitimineen, heikentävät kuvan kontrastia määrätyn määrän. Käytännössä ne aiheuttavat kuvaan ylimääräistä diffraktiota, joka siirtää osan tietystä pisteestä tulleesta valosta pois pisteen suunnasta diffraktiorenkaisiin ja -piikkeihin. Kannattaa kuitenkin huomata, että kontrasti on eri asia kuin erotuskyky. Erotuskyky tarkoittaa sitä, kuinka suurelle alueelle valtaosa pisteestä tulevasta valosta leviää kaukoputkessa eikä ota kantaa laajemmalle tapahtuvaan valon hajaantumiseen. Kontrasti taas tarkoittaa sitä, kuinka selkeästi kuvan eri sävyt erottuvat toisistaan. Esim. suuren peiliputken ja pienen linssiputken kanssa on hyvin tavallista, että toisella on parempi erotuskyky vaikka kontrasti onkin huonompi.

jmantyla

Oma kokemukseni Tal125APO:sta on se, että isompi aukko on selvästi parempi.
Putken mukana tulleessa linssinsuojuksessa on 30 mm aukko, mihin laitoin Baaderin aurinkokalvosuotimen.
Tulos: aukosta pääsee niin vähän valoa, että kameran valotusaikoja joutui reippaasti pidentämään, jopa tuollaiseen 1/10 - 1/30 s. Kuvista tuli huonolaatuisia ja epätarkkoja.
Aion seuraavaksi tehdä 125 mm suotimen, kunhan löydän sopivan muovi- tms. renkaan mihin kiinnitän kalvon. Ihan mihin tahansa paperitötteröön kalvoa ei viitsi teipata, jos aikoo tehdä pitkäaikaisemman välineen.

Sitä en osaa sanoa mikä on kalvon turvallisuus, kun putken halkaisija on 200 mm. Vaimentaako se riittävästi?

Olen myös miettinyt miten vaikuttaa Baader-kalvon ryppyisyys? Minulla on vastaava kalvo SWED80-putkessa, ja siinä on pari ryppyä, mutta en huomaa sen vaikuttavan kuvan laatuun. Entä kun kalvon koko on isompi? Baader-kalvoa on hankala teipata ilman, että se ainakin jonkin verran rypistyisi.

Jorma M.
Kangasala

Jyri Lehtinen

Aurinkokalvo on aivan turvallinen valinta 200mm aukolle. Kalvoa käytetään paljon suuremmillakin putkilla. 200mm kohdalla kysymykseen ei tule oikeastaan edes kalvon repeytymisriski, sen pinta-ala ei ole vielä niin kookas.

Olisiko ollut jossain ihan Baaderin sivuilla, jossa neuvotaan nimen omaan olemaan kiristämättä kalvoa jännitysten välttämiseksi. Tähän liittyen ei kalvon poimuilulla ole vaikutusta kuvan laatuun.

Lithos

Baaderin omien ohjeiden mukaan kalvo ei saisi olla jännityksessä, se on ilmeisesti pahempaa optisille ominaisuuksille kuin rypyt.
Mika Suoperä
Peilikaukoputket:
Sky-Watcher Explorer 200P, TAL-2M, Sky-Watcher Explorer 130PM
Linssikaukoputket:
Bresser Messier r102l, Celetron NexStar 102 SLT, Celestron 80ED
Jalustat:
2x EQ5, AZ4, HEQ5 Pro

RETiisi

Näyttää tulleen aurinko taas pilvien takaa esiin. Jos taivas pysyy auki, virittelen pienen vertailutestin. Hokasin tietenkin vasta kysymykseun tänne laitettuani, että voinhan peittää putken suun nyt tuolla kalvolla ja kannella yhtä aikaa.

Valokuvaamisen puolelta on tuttua, että F-aukon pienuus lisää terävyysalueen syvyyttä. Digijärkkärillä voi tuota valotusaikaa kompensoida jonkun verran ISO-arvoa nostamalla. Kompromissien tekemistähän valokuvaus on joka tapauksessa.

Tarkentaminen Skylinerin yksinopeustarkentimella näyttää olevan melkoista hieromista vaativaa, Läppärin kautta etsinkuvaa suurentamalla tarkennus on mennyt parhaiten kohdilleen. Ilman seurantajalustaa meinaa vaan mennä hermot. Pakko olla peiton alla läppärin kanssa, että siitä jotain edes ulkona näkee...

No, kokeillaan, jos mollukka pysyy esillä.

Laitan tänne kokeilun tulokset.

RETiisi

Nyt on kyllä pakko heittää haaste teille muillekin. Mielestäni vain pölysuojuksen 52 mm:n aukon läpi Baaderin kalvolla otettu kuva on tarkempi/yksityiskohtaisempi. Tarkennus oli vähäisemmän valon takia hieman hankalampi, mutta tulos oli parempi, kuin täydellä aukolla kuvattuna. Kalustona oli Canon EOS 450 suoraan polttotasolla, siis ilman okulaaria.

RETiisi

#7
Kokeilin vielä laittaa väliin 2x barlowin. Kuvaan tuli 52 mm aukolla pölypisteitä. Kennolla ne eivät ole. Tuskin kalvonkaan pinnassa. Voisivatko olla barlowin linssissä??. 200 mm aukolla ne eivät näy. Kuvissa on myös ylimääräinen sirppimäinen heijastus. Erottelussa 52 mm vs. 200 mm en huomannut oikeastaan mitään eroa.

Ilman barlowia otetut kuvat olivat yksityiskohtaisempia 52 mm aukon kautta. Menee siis aika sekavaksi. En menisi lyömään vetoa kummankaan vaihtoehdon puolesta. Missään tapauksessa täysi aukko kuitenkaan ei ole ehdottomasti parempi!

Valotusajat noin kymmenkertaiset 52 aukolla täyteen aukkoon verrattuna. Silti kohtuulliset.

RETiisi

Koekuvat ovat netissä:

http://www.anvianet.fi/avaruus/

Koko auringot 6.5. ja lähikuvat pilkuista 7.5.

Valitettavasti kuvat eivät aukene sivulla yli 800 pikseliin  :undecided:

Kuvia ei ole terävöitetty. Käyrillä on Gimpissä haettu hieman sävyjä.

jmantyla

Lainaus käyttäjältä: Jyri Lehtinen - 05.05.2012, 19:36:25
Aurinkokalvo on aivan turvallinen valinta 200mm aukolle. Kalvoa käytetään paljon suuremmillakin putkilla. 200mm kohdalla kysymykseen ei tule oikeastaan edes kalvon repeytymisriski, sen pinta-ala ei ole vielä niin kookas.

Hyvä, tehdään näin. Mutta entä sitten Ha- eli vetyalfasuodatin? Jos Baaderin kalvon perään kameran eteen laittaa Ha:n, niin onnistuvatko kuvat Ha-valossa?
Tietenkin valon määrä pienenee ja valotusaikoja joutuu pidentämään, mutta tuollaisesta 125-200 mm aukosta pitäisi kaiketi tulla tarpeeksi valoa?

Jorma M.
Kangasala

Jyri Lehtinen

Lainaus käyttäjältä: jmantyla - 07.05.2012, 16:27:32
Hyvä, tehdään näin. Mutta entä sitten Ha- eli vetyalfasuodatin? Jos Baaderin kalvon perään kameran eteen laittaa Ha:n, niin onnistuvatko kuvat Ha-valossa?
Tietenkin valon määrä pienenee ja valotusaikoja joutuu pidentämään, mutta tuollaisesta 125-200 mm aukosta pitäisi kaiketi tulla tarpeeksi valoa?

H-alpha havaintoihin tarvitaan sitten aivan erillinen suodinsysteemi. Kromosfäärin yksityiskohtien, kuten vaikka protuberanssien, näkemiseksi pitää suotimen läpäisykaistan olla luokkaa 1Å = 0.1 nm. Tämä on hyvin kapea läpäisykaista ja sen kohdalla tarvitaan oikeastaan kaikki valo, jota kaukoputki kerää. Tällaisen suotimen kytkeminen normaaliin valkoisen valon suodatukseen tuottaa kuvan, joka on näkymättömän himmeä.

Yöllisiin havaintoihin tarkoitetut H-alpha suotimet eivät taas sovellu alkuunkaan Auringon kromosfäärin havaintoihin. Näiden suodinten läpäisykaistat ovat tyypillisesti väliltä 5-12 nm eli siis 50-120 kertaa liian leveitä. Niitä voi toki kokeilla käyttää yhdessä aurinkokalvon kanssa, mutta tällöin näkee vain himmeämmän kuvan fotosfääristä. Baaderin kontinuumisuodinhan on nimenomaan tämän leveysluokan kapeakaistasuodin, joka on tarkoitettu käytettäväksi normaalin valkoisen valon aurinkosuotimen kanssa parantamaan pinnan kontrastia ja tietyssä määrin myös seeingiä. Samalta välittäjältä löytyy myös leveän kaistan CaK suodin, joka on niin ikään tarkoitettu fotosfäärin yksityiskohtien kontrastin lisäämiseen ja jota on käytettävä kunnollisen valkoisen valon suodatuksen kanssa. Kyseessä ei siis ole korvike kunnolliselle kapean kaistan CaK-aurinkoputkelle.

Kokeilin joskus, millaisen kuvan O-III suodin antaa aurinkokalvon kanssa käytettynä. Suodin ei missään nimessä toiminut yhtä hyvin kuin Baaderin kontinuumisuodin. Kaikki Auringon pinnan yksityikohdat näyttivät puuroisen moninkertaisilta. Ilmeisesti O-III suotimessa tapahtui näissä kirkkaissa päivähavainnoissa sisäisiä heijastuksia.