Huhtikuun 2012 visuaalihavainnot

[Never]

Eilen tuli aloitettua H400-projekti. Tarkoituksena on (yrittää) havaita kaikki H400-listan kohteet 20-senttisellä putkella täältä valojen keskeltä. Ongelmaksi tietysti muodostuu se, että osa kohteista ei edes nouse horisontin yläpuolella Suomesta! Tästä syystä muokkasin samaan syssyyn hieman tuota Astronomical Leaguen alkuperäistä listaa ja tein siitä H400 North luettelon (löytyy "Kohdelistoja visuaalihavaitsijoille"-otsikon alta samalta keskustelualueelta).

Joka tapauksessa H400-lista tuli käynnistettyä eilen. Piirtelystä on aika pitää vähän taukoa, joten niitä en kohteista tee vaan ainoastaan kirjallisia kuvauksia. Pointtina lähinnä on katsastaa millaisissa olosuhteissa kohteet näkyvät ja millaisissa ei. Jokaisen kohteen kohdalla katsotaan erikseen mm. havaintolosuhteet, kohteen korkeus taivaalla, alueelta SQM-L lukema sekä kaukoputken rajamagnitudi jne. Pienoista hifistelyä, mutta itselläni ainakin oli "hauskaa". Eiliset kohteet:

NGC 5466
NE limiting magnitude: ~5.3m (object)
Telescopic limiting magnitude: ~13.2
SQM-L: 18.70 (object)
Background sky: 4 (fair)
Seeing: 4 (fair)
Transparency: 4 (fair)
Weather: +7° - -1°C, humidity <58%- 90%, 1024 hPa, faint cirrus, calm, partial snow cover.
Altitude of object: ~48°
Original field notes: Erittäin himmeä, V4. Näkyvissä vain ajoittain - parhaiten katsomalla hieman pohjoiseen 7 magnitudin tähdestä [HD 123409]. Pyöreä, hieman keskustaan keskittynyt hehku. Yksittäisiä tähtiä ei näkyvissä. Ei löytynyt pelkän Uranometrian avulla.

NGC 6543
NE limiting magnitude: ~5.3m (object)
Telescopic limiting magnitude: ~13.3
SQM-L: 18.80 (object)
Altitude of object: ~49°
Original field notes: @ 50x tasakirkkauksinen, utuinen tähti. Selvästi kookkaampi verrattuna 9 magnitudin tähteen NW puolella, kirkkaudeltaan kuitenkin himmeämpi.Väritön. @ 200x (12') keskustähti hautautunut sumun sekaan. Kaksoisrakenne. NE-SW elliptinen halo, jonka sisällä kirkkaampi SE-NW elliptinen ydin. Rengasrakennetta ei näkyvissä. @ 400x (6') näkymä liian puuroutunut.

NGC 6229
NE limiting magnitude: ~5.3m (object)
Telescopic limiting magnitude: ~13.2
SQM-L: 18.75 (object)
Altitude of object: ~43°
Original field notes: @ 50x kirkas, pyöreä pallomainen, jolla kirkkaampi keskusta. Muodostaa kauniin kolmion kahden 9 magnitudin tähden kanssa. @ 200x (12') resoluutio lähellä. Kirkas ydin - muodoltaan hieman epäsymmetrinen.


NGC 5466 kohdalla oli lähinnä huvittavaa verrata näkymää vuoden 2007 vastaavaan, joka on tehty eri havaintopaikassa. Periaatteessa rajamagnitudi oli sama, mutta aikaisemmassa havainnossa (ja piirroksessa) kohde näkyi selvästi ja yksittäisiä tähtiäkin oli näkyvissä muutamia. Nyt näkyi vain erittäin himmeä utupallo ja sekin vain ajoittain. Nykyisillä kämpilläni tuo hajavalo ja täten hämäränäön saavuttaminen on suuri ongelma.


/Jaakko

[Iiro Sairanen]

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 15/16.4.2012 23:10 - 2:15
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,40 - 21,57
RJM: 7,0 (UMa)
Sää: -4°C

Keskiyön kummallekin puolelle sattui muutaman tunnin mittainen selkeä aukko, joka oli tietenkin käytettävä hyödyksi. Yleensä juuri tähän aikaan vuodesta olosuhteet ovat parhaimmillaan. Saavuin havaintopaikalle noin klo 23 aikoihin. Putki pihalle ja nopea kollimoinnin tarkastus laserilla, pienellä säädöllä sain peilit kohtuullisesti kohdalleen viime kerran sekoilun jälkeen. Mukana oli myös uusi Cheshire, mutta sen kanssa säätäminen täytyy tehdä ajan kanssa päiväsaikaan. Sain taskulampun kanssa tarkastettua sen verran, että peilit olivat yllättävän hyvässä linjassa.

Olosuhteet olivat tutun keväiset. Pakkasta muutama aste ja lähes tyyni keli. SQM vaihteli 21,40 - 21,57 mag/arcsec välissä. Rajamagnitudiksi sain Otavan laatikosta määritettyä klo 1:50 7,0 magnitudia. Uusilla piilolinsseillä pääsisin varmasti vielä hieman parempaan tulokseen. Seeing oli myös keskivertoa parempi, kuva ei juurikaan väreillyt ja suhteellisen matalalla oleva Saturnuskin näkyi vakaana. Okulaarien huurtuminen meinasi välillä olla haitaksi, mutta tästäkin selvittiin. Havaintopaikallani on nyt verkkovirran käyttömahdollisuus, joten suunnitelmissa onkin ottaa käyttöön jonkinlainen puhallin/lämmitin, jolla voi pitää okulaarit lämpimänä. Näin huurreongelmasta pääsee eroon.

Havaintokohteina oli jälleen kerran H400-listan galakseja Leijonasta, Pienestä Leijonasta, Ajokoirista, Bereniken Hiuksista sekä Suuresta Karhusta. Tarkemmin sanottuna NGC 3294, NGC 3938, NGC 4151, NGC 4203, NGC 4725, NGC 5033 ja NGC 5474. Kaikki ovat suhteellisen kirkkaita ja useista näkyikin mitä erilaisimpia rakenteita. Etenkin NGC 5474 M101:n kupeessa jäi mieleen erikoisen rakenteensa takia, jossa galaksin kirkkaimman osan eteläpuolella erottuu kaarimainen huntu. Wikipedian mukaan nimenomaan M101 on gravitaatiollaan muovannut galaksin tämän näköiseksi.

NGC 4725:ssä näkyy sen sijaan massiviiset spiraalihaarat ytimen kummallakin puolella. Kirkkaudessa ja näyttävyydessään se pesee monet Messier-galaksitkin. Myös NGC 5033:ssa, NGC 3294:ssä ja NGC 3938:ssa näkyy selvästi jonkin asteinen spiraalirakenne. Vastaavia galakseja on kevättaivaalla satamäärin, joten havaittavaa riittää! Sain vaihteeksi vietyä havainto-ohjelman läpi varsin mallikkaasti ennen kuin klo 2:10 tienoilla taivas vetäytyi hentoon yläpilveen.

Havaintoja tippuu tuttuun tapaan DSA:han joskus hamassa tulevaisuudessa...

[Never]

Olipa taas elämää suuremmat havaintosessiot. Päivällä säätiedoitus lupasi yöksi selkeää, iltapäivällä yöksi puolipilvistä ja illalla yöksi pilvistä. Samaiselta näyttää ennustus myös tälle päivälle. Oikein mielenkiinnolla odotan mitä tulee tapahtumaan.

Kun siirsin putken ulos hieman ennen kello 22.00 taivas oli aivan selkeä. Kaukoputken kirous teki tepposet ja nopeasti sen jälkeen rupesi pilviä oikein satelemaan. Ehdin juuri ja juuri ja melko välttävästi piirtämään ja havaitsemaan NGC 5385 ja NGC 2408 asterismit(?) ja olin kirjaimellisesti (~15') kaariminuuttien päässä komeetasta C/2009 P1 Garradd kun pilvet iskivät päälle ja en enää nähnyt yhtään mitään Ehkä tänään uusi yritys, mutta jos samanlaista puolipilveä on taivaalla kun eilen niin jätän kyllä putken suosiolla sisälle.

/Jake

[Iiro Sairanen]

Tänne lupaa selkeää taas keskiyölle. Aion olla lähtövalmiudessa. Näitä viimeisiä kevätöitä ei saa missata, sillä keli on yleensä paras koko havaintokaudella!

[Never]

Eilen tuli taas kyykittyä hetken aikaa putken kera takapihalla H400 kohteiden parissa.

Obs. place: Koivukylä, Vantaa, Finland (35 meters / 114 feet)
Date: 18./19.4.2012
NE limiting magnitude: ~5.4m
Telescopic limiting magnitude: ~13.8
SQM-L: 18.95
Background sky: 4 (fair)
Seeing: 5 (average)
Transparency: 5 (average)
Weather: +1 - -2°C, humidity 78-98%, 1010 hPa, 1/8 cirrus, calm, partial snow cover... humid.

Alkuun sää oli varsin hyvä, mutta kosteuden noustessa rupesi laatu laskemaan. Kevään paras keli kyllä, mutta vielä kaukana syksyn kunnon säistä.

NGC 2841 / Altitude of object: 68°
Visuaalisuus: III. Näkyy helposti suoraan katsottaessa. Kirkas, pyöreä, ei tähtimäinen ydin jota ympäröi SE-NW 2:1 elliptinen, tasakirkkauksinen halo. 11 magnitudin tähti lähes koskettaa haloa NW puolella. NE puolella kirkas 9 magnitudin tähti. Aivan galaksin N reunalla näkyy ajoittain erittäin himmeä tähti [GSC 3431-495 - 13.6 mag]. Koko 4' x 2'. Komeetta C/2009 P1 Garradd (8.8 mag) näkyvissä helposti 6° SW.

NGC 3184 / Altitude of object: 64°
Visuaalisuus: VIII. Hyvin himmeä. Pyöreä, tasakirkkauksinen hehku 11 magnitudin tähden eteläpuolella näkyvissä ajoittain optimaalisella syrjäsilmällä. Pieni pintakirkkaus. Helppo löytää.

NGC 3198 / Altitude of object: 66°
Visuaalisuus: VII. Hyvin himmeä. 2:1, SW-NE elliptinen hehku magnitudin 11 tähden eteläpuolella. Ei ydintä. Koko 3' x 1.5'.

NGC 5982 / Altitude of object: 72°
Visuaalisuus: IV. Melko kirkas. Pyöreä, kirkas ydin, jota ympäröi himmeä, pyöreähkö halo. NGC 5985 näkyy ajoittain syrjäsilmällä ~7' SE.

NGC 6140 / Altitude of object: 66°
Visuaalisuus: IX. Hyvin himmeä. Ajoittain jotain näkyvissä 11 magnitudin tähden SE puolella. Epäsäännöllinen... pieni pintakirkkaus.

Erityisesti NGC 5982 yllätti kirkkaudellaan koska se näkyi jo pienimmällä suurennoksella. Kyseessä on kuitenkin 11 magnitudin galaksi - tosin korkealla pintakirkkaudella. Kaikki galaksit joita oli vaikea nähdä omaavat matalan pintakirkkauden.

NGC 6140 kanssa sitten mentiin metsään siinä mielessä ettei kohde ole H400 kohde ollenkaan... NGC 6543 jälkeen katselin Uranometrian sivulta 11 mitä alueelta olisi nähtävissä. NGC 6503 olisi lähellä, mutta muistin ettei tämä ole Herschelin löydös. Silmään osui NGC 6140 ja Uranometriassa siitä näkyi muotokin joten oletin että kyseessä on kirkas kohde ja näin olettavasti myös H400 kohde. No eipä näin ollut. Nyt ei toisaalta haittaa että havainto jäi epävarmaksi.

/Jake

[Iiro Sairanen]

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 18/19.4.2012 23:15 - 2:45
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,25 - 21,58
RJM: 6,9 (UMa)
Sää: -4°C

Säätiedotus piti paikkaansa ja yöstä tuli täysin selkeä! Onneksi valmistauduin havaintosessioon 4,5h päiväunilla. Olosuhteet olivat hieman paremman oloiset viime kertaan verrattuna, vaikka SQM:ssä tai RJM:ssä tämä ei näkynytkään. Heikko tuulenvire piti viime kerralla vaivanneen huurtumisen loitolla. Kokeilin lisäksi tee-se-itse huurteen estoa, eli laitoin muutaman watin kengänlämmittimet okulaarilaatikkoon. Ajatuksena oli pitää okulaarilaatikon lämpötila hieman ilmaa lämpimämpänä, jolloin huurtuneet okulaarit kuivuisivat itsekseen. Saa nähdä toimiiko tämä vai pitääkö ottaa järeämpi lämmitys käyttöön. Ajatuksena tosin on hommata ensi syksyksi esim. hiustenkuivan havaintopaikalle, jolla voi puhallella huurtunutta apupeiliä ja tarpeen vaatiessa vaikka jäätyneitä sormia.

Lämmitely havaintona suuntasin putken kohti M95:sta ja sen supernovaa SN2012aw. Galaksin ydin ja keskisauva näkyi varsin hyvin, mutta spiraalihaarojen näkemiseksi täytyi hieman pinnistellä. Taivas ei ollut vielä aivan pimeä mikä vaikeutti pintakohteiden näkemistä. Supernova näkyi hyvin noin 14 magnitudin kohteena galaksin kaakkois-puolella.

Eteläisen horisontin ollessa täysin kirkas aloitin havainnot Bereniken Hiuksista ja valuin sieltä alaspäin aina deklinaatioon -11°, Spican viereen saakka. Matkalle oli suunniteltu H400-listan galakseja, joista sain havaittua ja piirrettyä suurimman osan. Kohteet olivat NGC 4251, NGC 4546, NGC 4636, NGC 4643, NGC 4665, NGC 4697, NGC 4699, NGC 4781, NGC 4958 ja NGC 4995. Kaikki ovat suhteellisen kirkkaita galakseja, mutta mitään erityisen mieleenpainuvaa näistä ei oikein löytynyt. Toki suurimmassa osassa näkyi selkeitä yksityiskohtia.

Taustataivas alkoi kirkastumaan 2:15 aikoihin selvästi ja tein viimeiset havainnot hieman kiireellä galakseista NGC 4958 ja NGC 4995. Havaitessani galaksia NGC 4958 klo 2:27-2:29 aikaan, huomasin että kolme satelliittia lipui hiljakseen ketjussa noin 4' galaksin ytimen pohjoispuolelta. Nopeuden perusteella satelliitit ovat todella korkealla, ehkäpä geostationaarisella radalla, koska niiden seuraamiseksi putkea ei juurikaan tarvinnut liikuttaa. Satelliittien kirkkaudet olivat noin 11 magnitudia ja koko ketjun pituus oli noin 12'. Keskimmäinen satelliitti ei ollut aivan keskellä vaan 2/3 ensimmäisestä (*  *    *).

Havainnot lopetin klo 2:45, jolloin taustataivaan kirkkaus oli tippunut jo lähelle arvoa 21. Tämä voi kaupunkihavaitsijasta vaikuttaa pimeältä, mutta kun havainnot on suoritettu puoli magnitudia pimeämmällä taivaalla niin ero on huomattava ja näkeehän vaikutuksen okulaarissakin. Aamun sarastaessa olisi mahdollisuus havaita vielä tähtijoukkoja, mutta niitä ei ollut tämän kertaisessa havainto-ohjelmassa.

[Never]

Telescope: 8" Orion DSE
Obs. place: Pornainen, Finland (65 meters / 213 feet)
Date: 21./22.4.2012, 23.15 – 03.00
NE limiting magnitude: ~6.7m
Telescopic limiting magnitude: ~14.7
SQM-L: 21.25 (zenith)
Background sky: 7 (good)
Seeing: 5 (average)
Transparency: 6 (good)
Weather: +2.3°C - -1.6°C, 1010 hPa, calm, humid, patches of snow left.

Ajattelin päättää kauden kunniakkaasti, joten suuntaisin pimeämmälle havaintopaikalle. Kosteus oli korkea koko illan ja tilanne vaan paheni yön edetessä. Havaintopaikkana on onneksi hieman ympäristöä korkeammalla oleva kallio, joka on valittu juuri tämä huomioiden. Korkeammalla käy myös usein pieni tuulenvire, joka pitää kosteudet ja ehkä jopa pilvetkin poissa  Ympäristö oli kuitenkin kovin kostea, ja kun tarkistelin kännykällä tutkakuvaa, niin lähes koko PK-seutu oli "kosteuden peitossa". Joka tapauksessa, odottelin kunnes SQM-L mittari rupesi näyttämään 21 ylittäviä lukemia ennen kuin aloitin. Sessiosta tuli lähinnä tällainen "Iiro homage" eli siis hyvin galaksipainoitteinen.

Ensimmäinen kohde oli NGC 3808 (ARP 87). 200x suurennoksella näin kentässä vaivoin kaksi galaksia. Näistä suurempi – NGC 3808 omasi kirkkaammaan ytimen ja sitä ympäröi hieman NW-SE elliptinen halo.  Pienempi galaksi MCG +04-28-020 oli huomattavasti pienempi, SW-NE elliptinen ja oletettavasti edge-on galaksi ilman yksityiskohtia. Koin pienemmän galaksin (NGC 3808A) olevan jopa ajoittain kirkkaampi kuin suuremman, mutta tiedä sitten mitä taas oli näkevinään. Molemmat galaksit ovat 13 magnitudin galakseja, mutta A-komponentilla (MCG +04-28-020) näyttäisi olevan reilusti kirkkaampi pintakirkkaus ja kokonaiskirkkauskin vain 0.2 magnitudia NGC 3808:a himmeämpi. Tämä saattaisi selittää näkemäni. Tarkastelin tätä ongelmaa nyt aamulla muutamasta kirjasta. Vuoden 2006 Arp Atlas kirjassa on kohdekuvaukset sekä Wilsonilta että Tostesonilta, mutta kumpikaan ei viitsi edes mainita kumpi kohteista on visuaalisesti kirkkaampi. Wilson näki NGC 3808 galaksista spiraalirakenteen 20-tuumaisella putkella, mutta Tosteson ei mainitse nähneensä samaista yksityiskohtaa 25-tuumaisella putkellaan. Kohdekuvauksia taas parhaimmillaan...

NGC 3808:sta oli aika siirtyä oikeaan kohteeseen eli Hickson 57:n (Copeland's septet). Viimeksi olen kohdetta katsonut vuonna 2003 ja silloin näin ilmeisesti 5 yksittäistä galaksia. Nyt pystyin näkemään 6 yksittäistä galaksia, joista himmein oli E-komponentti (NGC 3748) ja kirkkain yllättäen A-komponentti (NGC 3753). A ja B-komponenteista näkyi hieman muotoa, muut galaksit olivat pyöreitä hehkuja ilman yksityiskohtia. G-jäsentä (NGC 3745) en rehellisesti sanottuna onnistunut näkemään vaikka lopuksi käytin jopa tulostettua valokuvaa apuna sen etsimiseen. PGC 36010 jäi kanssa näkemättä. Galaksien pienestä koosta johtuen suurennosta oli käytössä 299x (10') ja tuijottamalla 12.6 magnitudin tähteä GSC 1440-1744 näkökentän NE puolella pystyin näkemään juuri ja juuri 5 yksittäistä galaksia samaan aikaan. Galaksit ovat magnitudeiltaan 13.7 – 14.8 magnitudia, mutta pääsääntöisesti pintakirkkaudeltaan suuria.

Seuraavaksi piti sitten kokeilla UGC 10214 (Tadpole galaxy) galaksia Dracossa. Katselin tätä lähinnä Arp designaation ja korkeutensa takia, mutta myös siksi, että galaksin kuva taitaa vieläkin olla vanhan läppärini taustakuvana. Hubblen valokuva kohteesta tosin antaa hieman väärän vaikutelman mitä näkyy ainakin 20-senttisellä putkella. Näin erittäin himmeän halon jonka keskellä oli lähes tähtimäinen ydin. Se siis siitä. Siimahäntiä ei näkynyt :) Sitten oli The Mice-parivaljakon (NGC 4676) vuoro. Taas näkyi seuraavat kaksi himmeää ja elliptistä galaksia, jotka lähes koskettivat toisiaan ilman yksityiskohtia. Näistäkään ei näkynyt häntiä. Täältä siirryn sitten seuraavaan Hicksoniin eli Hickson 61 (NGC 4169 jne.) – Ze Box. Täältä näkyi tutut 4 galaksia ja yritin räveltää kohteesta taas jotain piirrosta.

Odottelin vielä että Käärmeenkantaja nousisi vähän ylemmäksi, jotta saisin muutaman kohteen sieltä havaittua. Tätä odotellessa katselin planetaarista sumua NGC 6210 ja juuri kun olin aloittamassa kohdetta piirtämään iski inhottava déjà-vu tunne. Piti oikein kännykällä tarkistaa että oliko kohde piirretty aikaisemmin ja olihan se – vain pari vuotta sitten. Jätin kohteen siis piirtämättä. Häsläyksen lomassa oli aikaa kulunut jo 20 minuuttia joten piti nopeasti katsastaa vielä 4 valittua kohdetta Käärmeenkantajasta: Abell 43, NGC 6384, NGC 6368, NGC 6378. Kaikki näkyivät ja erityisesti NGC 6384 ja Abell 43 oli hieno vaikkakin hyvin himmeä OIII filtterillä. Kaksi tähteä olin myös näkevinäni sumun sisältä, mutten keskustähteä. Galaksista 6384 kovasti tihrustin spiraalirakennetta. Kuten edelliselläkin kerralla näin kaksi, mutta erittäin himmeästi. Tässä saattoikin jo hälvenevä pimeys ja vaikuttaa. Planetaarista sumua DeHt 2 piti vielä yrittää, mutta päätin jättää sen suosiolla toiseen kertaa sen himmeyden ja taustataivaan valoisuuden takia. Vuonna 2007 en onnistunut kohdetta näkemään pimeämmästä paikasta, joten tuskin näkisin nytkään.

/Jake

[Iiro Sairanen]

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 21/22.4.2012 23:15 - 2:30
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,10 - 21,51
RJM: 6,8 (UMa)
Sää: -3°C

Todennäköisesti tämän kauden viimeinen havaintoyö. Tuleville öille lupaillaan huonoa keliä ja kesä painaa väistämättä päälle. Tästäkin huolimatta SQM kipusi pimeimmällä hetkellä yli 21,5:n, vaikka pohjois-horisontti oli selvästi vaalea. Näyttäytyipä siellä revontuliakin yön aikana, mutta en tuhlannut kallista havaintoaikaa niiden kanssa sen enempää.

Yön kohteet olivat jälleen galakseja: NGC 3982, NGC 3998 ja NGC 3990, NGC 4026, NGC 4085, NGC 4102, NGC 4261, NGC 4279 ja kumppanit, NGC 4365, NGC 4442 sekä NGC 4535. Oikeastaan NGC 4535 on ainut erityismaininnan ansaitseva kohde. Se on nimittäin varsin komea suhteellisen avoimen spiraalirakenteen omaava galaksi. Huono puoli on taas se, että spiraalin näkyminen vaatii tumman taustataivaan. Tällä kertaa meni pitkä tovi ennen kuin pysyin varmasti sanomaan miten kirkkaimmat päähaarat menivät. Lisäksi galaksin edessä  ja välittömässä läheisyydessä on lukuisia 13-15 magnitudin tähtiä häiritsemässä näkymää.

Hämmästelin taas kevättaivaan älytöntä kirkkaiden galaksien määrää. Ei tarvitse kuin vähän sohia satunnaisesti taivaalle päin niin galakseja näkyy roppakaupalla. Tämä pätee muuallakin kuin pelkästää Neitsyen galaksijouko alueella. SkyMap Pro 10:stä löytyy tukea tälle olettamukselle. Jokaisen tähdistön perässä on galaksien lukumäärä, jotka ovat kirkkaampia kuin 12 magnitudia.

   Ajokoirat 45
   Berenken hiukset 60
   Iso Karhu 102
   Karhunvartija 17
   Leijona 58
   Neitsyt 189
   Pieni Leijona 16

Samoin huomio kiinnittyi lukuisiin tähdenlentoihin. En laskenut niitä, mutta varmasti parikymmentä tuli nähtyä. Tämä on mielestäni paljon, koska suurimman osan ajasta silmä oli okulaarissa kiinni eikä taivasta kohti.