Avaruus.fi - keskustelualue

Kuinka paljon reducer esim. f/6.3 lyhentää valotusaikaa yli 2 metrin polttovälin kaukoputkissa että päästään samaan kohteen kirkkauteen digikuvassa kuin ilman lyhentäjää?
Meneekö suunnilleen suoraan verrannollisesti tuon f-arvon mukaan?

http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=8473.0
(Tuo ei ole niinkään yksinkertainen kysymys... )

Vastaus itseasiassa on melko yksinkertainen ja siihen on kaksi oikeaa vastausta, molemmat näistä ovat yhtaikaa tosia:
1) Reducer ei vaikuta pistemäisiin valonlähteisiin (tähdet), sillä putken apertuuri ei muutu. Saat niitä kyllä useampia kuvaan, koska polttoväli on lyhentynyt (2m -> 1,3m) ja täten kuvakenttä kasvanut.
2) Pinta-kirkkaisiin kohteisiin (sumut, galaksit ja taustataivas+valosaaste) taasen tulee muutos suoraan aukkojen suhteessa (f/10 -> f/6,3 = 1,5 aukkoa), eli valotusaika pintakirkkaalle kohteelle tippuu vähän alle puoleen samaan ADU-arvoon päästäkseen. Jos taas pidät valotusajan samana, tähtien kirkkaus säilyy ja kaikki muu kirkastuu.

Schmidt-Cassegarin putkissa reducerilla on yleensä toinenkin funktio, ne ovat useimmiten reducer-corrector -nimikkeellä, eli korjaavat kuvakentän kaareutumista ja saat suuremman osan kuvakentästä hyvään fokukseen pyöreillä tähdillä, kunhan etäisyys kennon ja reducerin välillä on oikea (riippuu kyseisestä reducerista). SCTssähän reducerin vaikutus polttoväliin ei ole triviaali, koska SCTn polttoväli muuttuu fokuspisteen siirtyessä, esim crayford fokuseri C8:n perässä muuttaa polttovälin 2 metristä noin 2.5 metriin, siihen 0,63x reducer ja päästään polttoväliin 1.5m aukkosuhteella f/7.4.

-Antti

Tässä pitää erottaa toisistaan kokonaiskirkkaus ja pintakirkkaus. Polttovälin lyhentäjä ei todellakaan saa aikaan suurempaa fotonivuota putken läpi vaan parhaassa teoreettisessa tapauksessa pitää sen muuttumattomana. Kaikkien putken polttotasolle muodostuvien kohteiden kuvien kokonaiskirkkaus pysyy siis niin ikään samana kuin lyhentämättömällä optiikalla. Tehollisen polttovälin lyhentäminen sen sijaan pienentää polttotasolle muodostuvan kuvan mittakaavaa. Samat kohteesta tulevat fotonit pakkautuvat siis pienemmälle alueelle kasvattaen pintakohteiden pintakirkkautta.

Tämän muuten näkee myös visuaalihavainnoissa. Esim. Jupiter voi liian pienellä suurennuksella havaitessa olla jopa häiritsevän kirkas. Suurennuksen kasvattaminen levittää planeettaa laajemmalle ja tuo sen pintakirkkauden järkevämmälle tasolle. Toisaalta himmeät ja laajat syvän taivaan kohteet voi usein hävittää käyttämällä niihin liian suurta suurennusta.

Ok selventävistä vastauksista.
Tuo Jyrin "kokonaiskirkkaus ja pintakirkkaus" oli kuin pisteenä iin päällä lopuksi asiassa.