Avaruus.fi - keskustelualue

On tärkeää erottaa toisistaan pistemäiset kohteet (tähdet) ja kohteet joilla on pintakirkkaus (tähtisumut, revontulet, ym).

Jos otat tietyn kokoisen kaukoputken okulaareineen, ja vaihdat okulaarin lyhempään, suurennus kasvaa. Tällöin kuvassa näkyvästä tähtisumusta tuleva sama valomäärä leviää isommalle alueelle, jolloin sen näennäinen kirkkaus kuvassa himmenee. Sama tapahtuu taustataivaalle. Siksi kaukoputkessa pienellä suurennuksella taivas näyttää edelleen valosaasteiselta, mutta isommalla suurennuksella taustataivas tummenee.

Tähdille ei käy samalla tavalla, sillä ne pysyvät pistemäisinä suurennuksen kasvattamisesta huolimatta. Tähdet pysyvät siis kuvassa yhtä kirkkaina suurennuksen kasvaessa siihen asti kunnes tähden diffraktiokiekko alkaa näkyä ja kasvaa.

Kaukoputkella havaittava rajamagnitudi riippuu siis vain kaukoputken apertuurista. Jos pidät suurennuksen samana mutta kasvatat apertuuria, kuva kirkastuu. Himmeämpiä tähtiä ilmestyy näkyviin, jo aiemmin näkyvät tähdet näyttävät kirkkaammilta, ja kuvassa näkyvät tähtisumut kirkastuvat myös. Samoin taustataivas tai revontulet.

Tällä tavalla apertuuria kasvattamalla voi kirkastaa kuvaa niin kauan kunnes lähtöpupilli saavuttaa silmän pupillin koon, sen jälkeen kaikki valovoiman kasvatus menee hukkaan ja kuva näyttää edelleen samalta kuin ennenkin.

Tässä vaiheessa ei-pistemäisten kohteiden pintakirkkaus on saavuttanut saman tason kuin miltä ne näyttäisivät paljaalla silmällä. Niiden kuva on kuitenkin suurempi, joten näennäisesti isomman näköisestä kohteesta jonka pintakirkkaus on pysynyt samana, tulee toki yhteensä enemmän valoa.

Lisäksi erotuskyky on parantunut, ja viime keväisten omien kokemukseni perusteella tuollaisella 2x54 pöllökiikarilla revontulista todella näkyy paremmin yksityiskohtia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Noita isompia saa kiinasta samaan hintaan kuin 2x40-mallia Ursasta.

Jos haluat nähdä itse revontulet suuremmalla pintakirkkaudella kuin paljain silmin, on pakko käyttää jotain härveliä joka tuo lisää energiaa systeemiin. Esimerkiksi pimeänäkölaitetta tai muuta vastaavaa valonvahvistinta.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.12.2025, 11:31:51Rupesin oikein miettimään millä kuvaisi valotusaikaa. Keksin astian siihen, ja sademäärä kuvaa valon määrää. Olkoon 5mm sademäärä hyvä valotusaika jolla näkee jopa sumuja heikosti. Olkoon kukkavaasi nopean putken (alle f5) kuvaaja, se levenee ylöspäin joten 5mm kertyy nopeasti. Olkoon erlenmeyerpullo hitaan putken (10-15 f-luku) kuvaaja, se levenee alaspäin, 5mm kertyy hitaasti. Keskialueen (f5-f10) olkoon suora vaasi jonka aukko ja pohja on suunnilleen yhtä suuret, 5mm sadetta kertyy kohtuullisessa ajassa. Aukon leveys olkoon apertuurin leveys, pohjan leveys olkoon suurennoksen suuruus.

Tämä järkeily on visuaalikäytössä olevan kiikarin tai kaukoputken osalta täysin irrelevanttia. Niissä on kyseessä afokaalinen systeemi johon katsotaan sisään silmällä. Objektiivin aukkosuhde ei vaikuta kuvan kirkkauteen millään tavalla. Apertuuri, suurennuskerroin, ja silmän pupillin koko määräävät kaiken.

Omaan foliohattuiluuni vastaus lienee täällä, jahka saan hiukan sulateltua:
https://spectroscopy.wordpress.com/2009/06/02/tapered-optical-fibres/

Tuo valonpysäytyskikka on sitten vielä eri ceissi.

Isompi kaukoputki kerää enemmän valoa jostain galaksista, mutta kaiken valon mahtumiseksi silmään sisään, on suurennusta pakko kasvattaa, jolloin kuva ja valo leviää laajemmalle ja pintakirkkaus pysyy samana. Fysiologisesti näkeekö silmä silti paremmin kun samaa himmeää huttua osuu useammalle solulle, eli onko silmässä joku bin mekanismi tms., olisi kiva tietää. Joku syyhän on, että sumuja katsellaan isoilla putkilla ja koetaan että ne näkyvät jotenkin paremmin. Onko se se, että monet sumut ovat aika pieniä ja pieni himmeä näkyy huonommin kuin iso himmeä?

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 07.12.2025, 11:41:23Fysiologisesti näkeekö silmä silti paremmin kun samaa himmeää huttua osuu useammalle solulle, eli onko silmässä joku bin mekanismi tms., olisi kiva tietää. Joku syyhän on, että sumuja katsellaan isoilla putkilla ja koetaan että ne näkyvät jotenkin paremmin. Onko se se, että monet sumut ovat aika pieniä ja pieni himmeä näkyy huonommin kuin iso himmeä?

Kyllä siitä sumusta kokonaisuudessaan tulee silmään enemmän valoa, jos sitä katsotaan isolla kaukoputkella minimisuurennuksella. Samoin erotuskyky paranee ja erilaiset kontrastikkaat yksityiskohdat sumun tekstuurissa näkyvät paremmin.

Oleellista tämän ketjun hämmennyksen aiheessa on se, että jos sumu on alkujaankin niin laaja, että sen voi erottaa paljain silmin, se ei silti muutu yhtään kirkkaammaksi vaikka katselisi suurennettuna. Sellaisia sumuja joilla tämän vertauksen voisi tehdä suoraan on tietysti kovin vähän, mutta revontulet on paljon toimivampi esimerkki.

Jos katsoo isolla kaukoputkella ja pienellä suurennuksella täysikuuta, kuva tietysti häikäisee aika kauheasti. Mutta sen kuvan kirkkaus ei ole yhtään isompi kuin täysikuu on 1x:llä, on sekin nimittäin hyvin kirkas. Jos niitä täysikuita olisi taivaalla vierekkäin niin monta että ne muodostaisivat yhtä suuren kuvan kun kaukoputkessa, sekin häikäisisi ihan perhanasti.

Himmeiden kohteiden kanssa hommaa mutkistaa vielä nuo silmän aika monimutkaiset fysiologiset ominaisuudet joita pohdit, mutta niitä ei vielä kannata sotkea tähän paljon yksinkertaisempaan asiaan kirkkauksien suhteista, joka on ihan geometrista optiikkaa.

Lopputulema lienee siis se, etteivät kiikarit tosiasiassa lisää valon määrää, vaan tuovat näkymään eroa kotrastia parantamalla. Värien näkemiseen revontulissa livenä tarvitaan esim. akulla höystetty Tapo ja puhelin näytöksi. Tätä on tullut kokeiltuakin. VR-lasit olisivat tietysti puhelimen näyttöä kätevämmät.

Tuota wikipedian tekstiä voisi joku vielä kommentoida. Miten sitä pitäisi muokata, että tällainen tavis ei saa asiasta väärää käsitystä?

Ja tuo kartiovalokuitu näköjään sekin muuttaa valokartiota kuten linssi, eli ei auta. Rikkoisi termodynamiikan toista pääsääntöä, koska kylmemmästä (pintakirkkaudeltaan himmeämmästä) mentäisiin itsestään kuumempaan tilaan, jos oikeasti ei muuttaisi valokartiota tai hukkaisi kirkkautta kokonaisheijastuksen ulkopuolelle. Tuo pysäytettyjen valonsäteiden tapaus taas voisi kenties toimia, koska siinähän tehdään työtä siirrettäessä valokammioita lähemmäksi toisiaan.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 07.12.2025, 11:37:00Tämä järkeily on visuaalikäytössä olevan kiikarin tai kaukoputken osalta täysin irrelevanttia. Niissä on kyseessä afokaalinen systeemi johon katsotaan sisään silmällä. Objektiivin aukkosuhde ei vaikuta kuvan kirkkauteen millään tavalla. Apertuuri, suurennuskerroin, ja silmän pupillin koko määräävät kaiken.

Joo se oli vastaus Timotille. Mutta katseluoptiikassa käytetään valovoiman sijasta käsitettä hämäräläpäisyluku mikä kertoo pintakirkkaudesta. Yritin googlettaa hämäräläpäisylukua, ei yhtään vastausta. Kuitenkin kiikariesitteissä se oli käytössä aikoinaan.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 07.12.2025, 10:11:48Mutta ei kai tuo termodynamiikkaa sinänsä riko, että otan 25mm lähtöpupillin ja rutistan sen 7mm lähtöpupilliksi. Mitäänhän ei hukata eikä luoda tyhjästä?

Multa oli jäänyt tämä viesti välistä huomaamatta.

Mitähän mahdat tarkoittaa lähtöpupillin rutistamisella? Jos sulla on vaikkapa D=100 mm linssiputki johon laitat niin pitkäpolttovälisen okulaarin että suurennus on vain 4x, niin okulaarin takana oleva lähtöpupilli on halkaisijaltaan 25 mm. Nyt kyseessä on siis tuollainen ns. afokaalinen musta laatikko johon menee 100 milliä leveä tuubi sisään ja tulee 25 milliä leveä tuubi ulos. Tämä koskee yksittäisestä tähdestä tulevaa valoa.

Muista vähän sivummalla olevista tähdistä menee 100 milliä leveä tuubi sisään pienessä kulmassa, sanotaan vaikka yhden asteen kulmassa, jos tähdet olivat yhden asteen päässä toisistaan. Okulaarista ulos tuleva 25 mm tuubi siitä kakkostähdestä on 4 asteen kulmassa, koska systeemi suurentaa.

Nyt voit tietysti ottaa toisen melkein samanlaisen kaukoputken jossa on n. 3.5x suurennus ja katsoa sillä okulaarista sisään. Silloin siihen kakkoskaukoputkeen sisään menevä 25 mm tuubi tulee viimeisestä okulaarista ulos 7 mm levyisenä.

Onko tämä 7 mm valonsäde kirkkaampi kuin aiempi 25 mm valonsäde? Riippuu mitä meinaat kirkkaammalla. Yhteensä kummassakin kulkee yhtä paljon valoenergiaa. Kapeammassa säteessä toki kirkkaus on ns. tiheämmässä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, sillä kumpikin kimppu tuottaa yhtä kirkkaan valopisteen kun säteeseen laitetaan linssi joka fokusoi sen tasolle.

Näin tapahtuu myös silmässä, paitsi että normaali ihmisen silmä ei pysty tuota koko 25 mm tuubia fokusoimaan kun kaikki ei mahdu sisään. Silloin käy niin että silmäsi rajoittaakin tuon 4x100 kaukoputken/kiikarin toimimaan 4x28 kokoisena.

Noiden kahden 4x ja 3.5x suurentavan kaukoputken yhdistelmä ei poikkea mitenkään kaukoputkesta jonka suurennus alunperinkin olisi n. 14x ja joka tuottaisi 100 mm apertuurista 7 mm lähtöpupillin.

Kun kysyt että etkö voi rutistaa 25 mm pupillia 7-milliseksi, niin vastaus on että kyllä voit. Mutta muista että kun yrität tehdä niin, niin viereisistä tähdistä tuleva valo kääntyy okulaarin jälkeen jyrkempään kulmaan samalla kun niistäkin tuleva valotötterö kaventuu.

Jos kohteena on tähtisumu tai revontuli, niin se koostuu äärettömästä määrästä jatkuvana massana vierekkäin olevista valopisteistä. Kun jokaisesta näistä tulevaa okulaarista lähtevää valokimppua pienennetään, kulmat joihin valokimput osoittavat samalla harvenevat. Tämä tapahtuu suurennuskertoimen mukaan täydellisessä balanssissa. Eli vaikka kimppujen valotiheys tavallaan kirkastuu, ne samalla erkanevat toisistaan, mikä aiheuttaa sen ettei pintakirkkaus kuitenkaan kasva yhtään.

Toivottavasti selventää. Laittakaa vain lisää kysymyksiä jos ei vielä aukea.

Kommenttina tuohon Timotin Wikipedia-lainaukseen:

Lainaus käyttäjältä: Timoti - 07.12.2025, 11:24:05Suora lainaus wikipediasta. Mikä tuossa pitää paikkansa js mikä ei?
Valovoima
muokkaa
Tähtikaukoputken tärkein ominaisuus on sen valovoima. Kaukoputken objektiivilla tarkoitetaan sen valoa keräävää elementtiä, linssikaukoputkissa linssiä ja peilikaukoputkissa pääpeiliä. Mitä suurempi on kaukoputken objektiivi, sitä enemmän valoa se kerää. Valovoima on verrannollinen objektiivin pinta-alaan, eli sen halkaisijan toiseen potenssiin. Ihmissilmän pupillin pinta-ala on noin neliösenttimetrin suuruusluokkaa ja suurten kaukoputkien peilit ovat kymmeniä neliömetrejä. Suuri kaukoputki siis kerää yli satatuhatta kertaa enemmän valoa ja näkee vastaavasti himmeämpiä kohteita.

Tuossa ei ole muuta vikaa kuin että käsitteet on sekoitettu: puhutaan valovoimasta, mutta tarkoitetaan valonkeräyskykyä. Valonkeräyskyky riippuu objektiivin halkaisijasta d (tai efektiivisestä halkaisijasta, kuten tuossa 20 mm lähtöpupillin tapauksessa). Objektiivi taittaa tai heijastaa valon niin, että avaruudessa olevasta kohteesta muodostuu kuva polttovälin f etäisyydelle objektiivista. Aukkosuhde eli valovoima on aukon suhde polttoväliin, d/f. Käytännössä tämä merkitään niin, että esim. valovoima 1/5 kirjoitetaan f/5.

Valonkeräyskyky eli aukko määrää, kuinka himmeitä tähtiä kaukoputkella näkee. Valovoima määrää, kuinka tiheässä kohteesta tulevat fotonit ovat polttotasolla (ja sitä kautta kuinka pitkää valotusta tarvitaan pintakohteille eli muille kohteille kuin pistemäisille tähdille). Valovoimainen putki (esim. f/5) keskittää kameran pikselin alueelle enemmän valoa kuin vähemmän valovoimainen (esim. f/10).

Visuaalihavainnoinnissa suurennuksella on samantapainen rooli kuin valokuvauksessa valovoimalla: suuri suurennus hajauttaa pintakohteesta tulevan valon suuremmalle alueelle, mikä on huono asia, jos pintakohde on esim. laaja, himmeä galaksi tai revontuli, mutta hyvä asia, jos pintakohde on valosaasteinen taivas ja varsinainen havaintokohde koostuu pistemäisistä tähdistä.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 07.12.2025, 13:29:45Toivottavasti selventää. Laittakaa vain lisää kysymyksiä jos ei vielä aukea.

Nyt ehkä voin todistaa kuinka pintakirkkauden saa nostettua määrättömästi. Tehdään monta kaukoputkea.
 
1. putki on 100cm ja lähtöpupilli on 50cm
2. putki on  50cm ja lähtö 25cm
3. putki     25cm ja lähtö 12,5cm
4. putki     12,5cm  lähtö 6,25cm

Laitetaan putket jonoon niin 6,25cm lähtöpupilliin tulee kaikki fotonit.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.12.2025, 15:24:13Nyt ehkä voin todistaa kuinka pintakirkkauden saa nostettua määrättömästi. Tehdään monta kaukoputkea.
 
1. putki on 100cm ja lähtöpupilli on 50cm
2. putki on  50cm ja lähtö 25cm
3. putki     25cm ja lähtö 12,5cm
4. putki     12,5cm  lähtö 6,25cm

Laitetaan putket jonoon niin 6,25cm lähtöpupilliin tulee kaikki fotonit.

Ihan ei nyt tekstimuotoisena välity äänenpainoina että oletko tosissasi vai et. Edellä käsittelin juuri tämän tapauksen, mutta vain kahdella kaukoputkella.

Tuon sun nelinkertaisen putkesi lopputulos ei ole yhtään erilainen kuin "yksinkertaisella" D=100cm 16x suurentavalla putkella. Siinäkin kaikki yhdestä pisteestä 100cm alueelle tulevat fotonit päätyvät tuohon 6.25cm lähtöpupilliin. Kohteen pintakirkkaus ei sillä kasva yhtään.

Lainaus käyttäjältä: Terminaattori - 07.12.2025, 14:57:13Kommenttina tuohon Timotin Wikipedia-lainaukseen:
Tuossa ei ole muuta vikaa kuin että käsitteet on sekoitettu: puhutaan valovoimasta, mutta tarkoitetaan valonkeräyskykyä. Valonkeräyskyky riippuu objektiivin halkaisijasta d (tai efektiivisestä halkaisijasta, kuten tuossa 20 mm lähtöpupillin tapauksessa). Objektiivi taittaa tai heijastaa valon niin, että avaruudessa olevasta kohteesta muodostuu kuva polttovälin f etäisyydelle objektiivista. Aukkosuhde eli valovoima on aukon suhde polttoväliin, d/f. Käytännössä tämä merkitään niin, että esim. valovoima 1/5 kirjoitetaan f/5.

Valonkeräyskyky eli aukko määrää, kuinka himmeitä tähtiä kaukoputkella näkee. Valovoima määrää, kuinka tiheässä kohteesta tulevat fotonit ovat polttotasolla (ja sitä kautta kuinka pitkää valotusta tarvitaan pintakohteille eli muille kohteille kuin pistemäisille tähdille). Valovoimainen putki (esim. f/5) keskittää kameran pikselin alueelle enemmän valoa kuin vähemmän valovoimainen (esim. f/10).

Visuaalihavainnoinnissa suurennuksella on samantapainen rooli kuin valokuvauksessa valovoimalla: suuri suurennus hajauttaa pintakohteesta tulevan valon suuremmalle alueelle, mikä on huono asia, jos pintakohde on esim. laaja, himmeä galaksi tai revontuli, mutta hyvä asia, jos pintakohde on valosaasteinen taivas ja varsinainen havaintokohde koostuu pistemäisistä tähdistä.

Järkeilysi ja johtopäätöksesi pitävät täysin paikkansa ja olen niistä samaa mieltä, mutta jos sallit niin vähän tarkennusta noiden termien käyttöön, tässä kun on iso riski mennä pahasti metsään (varsinkin tekstin lukijalla).

Valovoima

Missään ei määritellä mitä valovoima tarkalleen tarkoittaa. On hyvin yleistä, että valokuvauksessa puhutaan nopean/lyhyen aukkosuhteen objektiivista valovoimaisempana kuin hitaan/pitkän aukkosuhteen lasista.

Visuaalihavainnossa, eli okulaarilla varustetussa afokaalisessa systeemissä, aukkosuhteella ei ole lähes mitään (*) merkitystä, siinä yhteydessä voidaan aivan hyvin puhua kaukoputkesta valovoimaisena jos sen apertuuri eli objektiivin halkaisija on iso. Tämä on myös hyvin yleistä, ja näin puhutaan esim. tuossa Wikipedian lainauksessa joka ei varsinaisesti ole mitenkään väärin.

Myös valokuvauksessa jossa filmi/kenno laitetaan suoraan objektiivin kuvatasolle, pätee sama ero pistemäisten tähtien ja jatkuvan pintakirkkauden kohteiden välillä. Sen, kuinka himmeitä tähtiä kuvaan saa tallennettua, määrittää kaukoputken apertuuri. Sen, pitääkö jonkun pintakirkkauden sumukohdetta valottaa pitkään vai lyhyemmällä valotusajalla, määrää aukkosuhde.

Koska perinteisessä valokuvauksessa ei oikeastaan ikinä ole kohteena pistemäisiä valonlähteitä vaan pelkästään jonkun pintakirkkauden jatkuvia kohteita, tarkoitetaan siinä kontekstissa valovoimalla lähes aina juuri aukkosuhdetta.

Englanninkielisessä kirjallisuudessa ei taida oikein olla samanlaista vastinetta juuri "valovoimalle" kuin suomessa, vaan yleensä käytetään tarkempia termejä.

Aukkosuhde

Edellä on kuvattu monta merkintätapaa aukkosuhteelle. Tässä vähän tarkennusta.

Puhekielessä on hyvin yleistä sanoa että johonkin kameran objektiiviin asetetaan "aukoksi" esim. 2.8, vaikka tarkoitetaan tarkkaan ottaen jotain muuta kuin aukkoa. Tämä etymologia ei ole mikään epätarkka laiskoittelukäsite, vaan kyseessä on ihan oikeasti aukko eli apertuuri, mutta vain jos tuo luku merkitään oikein:

Merkitsemällä f/2.8 tarkoitetaan jakolaskua jossa obiskan polttoväli f jaetaan 2.8:lla. Jakolaskun tuloksena on ihan oikeasti objektiivin aukon leveys millimetreinä. Jos tuollaisen hitaahkon kaukoputken polttoväli on 1000 mm, on sen ihan oikea fyysinen aukko esim. f/10 = 1000mm/10 = 100mm.

Koska normaalissa valokuvauksessa tuo numero on se mikä määrää oikean valotuksen vaikka obiska vaihdettaisiinkin laajakulmasta teleen, jätetään tuossa tarkoituksella f ilmoittamatta ja puhutaan aukosta vain jonain polttovälin osamääränä. Siis eri obiskojen välillä vertaillaan suhteellista aukkoa, riippumatta valitusta polttovälistä.

Edellisten esimerkkien numero 2.8 tai 10 on aukkoluku (f-number, f/#, F tms.). Joskus tästä numerosta käytetään myös nimeä aukkosuhde (focal ratio), vaikka ihan tarkkaan ottaen aukkosuhteella tarkoitetaankin kaikkein useimmiten tuon numeron käänteislukua, ja se merkitään yleensä esim. 1 : 2.8.

(*) Kun kirjoitan ettei aukkosuhteella ole merkitystä, tarkoitan että D=100 f=500 eli f/5 kaukoputkella saadaan ihan samanlainen 25x suurennettu kuva kun käytetään 20 mm okulaaria, verrattuna D=100 f=1000 f/10 kaukoputkeen, jossa on 40 mm okulaari. Ainoa käytännön ero nähdään jos ensin mainittu kaukoputki on aukkosuhteeltaan niin nopea että kuvausvirheet kasvavat isommiksi joko obiskan tuottamassa kuvassa tai okulaarissa kun sitä katsellaan. Tällä ei ole kuitenkaan suoraa vaikutusta näihin valoisuus/kirkkausasioihin.

Löytyi näistä pöllönsilmäkiikareista näköjään vanha säie vuodelta 2016.

https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=15119.msg140704#msg140704

Nämä tarpeelliset optiikan perusasiathan löytyvät havainnollisten kuvien ja kaavioiden kanssa kirjasta, joka edelleen löytyy Ursan verkkokaupasta:
https://kauppa.ursa.fi/kauppa/tuote/kaukoputket-kayttajan-opas/

Koska samassa verkkokaupassa nyt mainostetaan myös ikiliikkujaa, on joltakulta Ursan työntekijältä mahdollisesti tuo perusteos jäänyt lukematta. Laitoin tämän tiedoksi Ursalle, ehkäpä asiat jossain vaiheessa korjaantuvat tuonne: https://kauppa.ursa.fi/kauppa/tuote/star-field-kiikarit/

Termit elävät tosiaan omaa elämäänsä kirjojen jälkeisessä maailmassa, mikä hankaloittaa asioiden selventämistä aloittelijoille. Itse olen käsittänyt valovoiman sen mukaisesti kuin Olli Mannerin kirjassa kerrotaan: "Pienen aukkosuhteen omaavia objektiiveja ja myös kaukoputkia kutsutaan valovoimaisiksi objektiiveiksi ja valovoimaisiksi kaukoputkiksi".

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 07.12.2025, 15:30:17Ihan ei nyt tekstimuotoisena välity äänenpainoina että oletko tosissasi vai et. Edellä käsittelin juuri tämän tapauksen, mutta vain kahdella kaukoputkella.

Tuon sun nelinkertaisen putkesi lopputulos ei ole yhtään erilainen kuin "yksinkertaisella" D=100cm 16x suurentavalla putkella. Siinäkin kaikki yhdestä pisteestä 100cm alueelle tulevat fotonit päätyvät tuohon 6.25cm lähtöpupilliin. Kohteen pintakirkkaus ei sillä kasva yhtään.

Ok, no mistä se hu

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 07.12.2025, 15:30:17Tuon sun nelinkertaisen putkesi lopputulos ei ole yhtään erilainen kuin "yksinkertaisella" D=100cm 16x suurentavalla putkella. Siinäkin kaikki yhdestä pisteestä 100cm alueelle tulevat fotonit päätyvät tuohon 6.25cm lähtöpupilliin. Kohteen pintakirkkaus ei sillä kasva yhtään.

Niin joo, putket on f2 niin joka suurennoksella fotonit leviää 4x alueelle. Vaikeus lienee siinä että putkeen tulee valtavasti fotoneita mutta linssistö ei pysty hyödyntämään niitä pienillä suurennoksilla. Ajattelin että olisi olemassa sellainen linssistö joka pystyisi siihen. Mutta sitä ei vielä ole keksitty? Ongelma ei ole fotonien määrä vaan kuinka ne saadaan kompressoitua tiheämmäksi vuoksi. "Tiiliä" on vaikka kuinka paljon mutta niiden järjestäminen tiettyyn muotoon on mahdotonta.