Avaruus.fi - keskustelualue

Pidetään peukkua että onnistuu alusta loppuun.

Mukana vuoden parhaassa tapahtumassa, tottakai! 

Kyllä se melkein niin on että yhdellä putkella ei pärjää - varsinkaan jos ei erikoistu johonkin juttuun.

Onko sen pakko olla linssiputki?
Vanha kunnon Newton-putki on kustannustehokas ratkaisu. Monet ottaa niillä jopa erinomaisia planeettakuvia.

Entäs mikä on jalusta? Silläkin on merkitystä.

Nyt kun hukkasin tuon Newtonianin pois, on minulla valinnan vaikeus uuden putken valinnassa. Kamerana on Canon täyskenno DSLR.

Tilasin Skywatcher Maksutovin 150/1800. Joo, on hyvä kun kuvaa kuutamoa..mutta hieman on pimeähkö, ja piirtoympyrä on surekan pieni täyskennolle. EN oasnnut spekseistä sitä katsoa.

Nyt liipasimella on Skywatcherin 150/1200 EDX. Mutta tuoki tuntuu kovin kömpelön kokoiselta. MItenkä sen piirtoympyrä täyskennon kanssa?

Tarkoitus kuvata planeettoja, kuuta, sekä pienempiä sumuja.

Onko se vain niin, etä tarviin kaksi teleskoppia? Yksi planeetoille, ja toinen sumuille?

Kameraan mulla on canonin 100-500 mm joka on luokkaa F6 jossain 400mm:n kohdalla. Apertuuri on vain pienehkö..Sillä kyllä ihan kelpo jälkeä saa esim Orionin sumusta.

Olisiko jotain muuta soppelia APOA täyskennolle, jossa polttoväliä olisi luokkaa 1.2m ja enemmän? Hintarajana jotain 2500€.

Hintaa halvennettu.

Kun peilin alkuperäinen valmistaja ei ole viikossa tehnyt mitään toimenpide-ehdotuksia, niin päädyin nyt, että lähetän 600mm peilin Astro Reflectille. Tekevät mittauksen ja edetään sitten siitä tarvittaessa korjaukseen. Parin kuukauden jono heillä on, mutta kiirekös tässä projektissa.. Uskaltavat tarttua haasteeseen, vaikka ovat nähneet mittaukseni ja kokeiluni ja vaikka arvasivat, ehkä peilin mitoista, kenen tekemä peili on kyseessä.

Lainaus käyttäjältä: hm - 23.11.2025, 23:40:53Minusta helpoin keino apupeilin vaikutuksen selvittämiseksi on käyttää pitimessään olevaa apupeiliä mittaussysteemissä poikeuttamaan valoa 90 astetta kuten kaukoputkessa. Tällöin apupeili sijoitetaan siten, että peilistä palaava valokartio täyttää apupeilin kuten kaukoputkessa. Käytännössä etäisyys mittalaitteesta on kaksinkertainen kaukoputken tapaukseen nähden. Vertaamalla suoraan mitattua mittaustulosta apupeilin kanssa mitatuun tulokseen saadaan mittausten erotuksesta apupeilin ja sen pitimen aiheuttamat virheet selville. Analyysiä tehtäessä on huomattava apupeilin suorittama kuvan kääntyminen peilikuvaksi.

Mietin jossain välissä apupeilin kautta foucaultin tekoa, mutta en hoksannut tätä että apupeili pitää sijoittaa uuteen paikkaan kauemmas. Jumahdin ajatuksissa siihen, että alkuperäisellä paikallaan apupeili croppaa liikaa. Tuon 400P:n hyvän peilin kanssa tämä olisi melko kätevä testi.

Luin aikoinaan CN palstalta, että SW:n apupeilitkin olisivat hyviä, mutta tuo kaksipuoleinen tarrakiinnitys vääntää peiliä mutkalle ja siksi kiinnitys kannattaisi muuttaa. Tähtitestissähän sain outoa kuusikulmaisuutta kuvioon ja kuvio vastaisi aika hyvin kiinnitystarran muotoa. Siksi tuo vesitesti kiinnostaa, koska siinä ehkä näkyisi tuo kiinnitysvaikutus hyvin. Toisaalta voi olla, että ongelma tulee vain kylmässä kun alumiini sikistyy ja vääntää peiliä tarran kautta ja lämpimässä testiolosuhteessa potentiaalinen ongelma ei näy.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 24.11.2025, 13:02:23Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin vesitestissä taitaa kuitenkin peilin ja vedenpinnan välissä olla sen verran makroskooppinen välimatka, ettei normaalin ledin koherenssipituus olekaan riittävä. Ajattelin normaalia Fizeau-testiä, jossa ilmaväli pintojen välillä on todella kapea. Silloin näkyy fringejä parhaimmillaan jopa valkoisessa valossa.

Eli jotain kapeampaa piikkiä kuitenkin tarvitsisi.

Foucaultia varten minulla pitäisi olla pari vihreää teholediä, ehkä siihen filtteriä eteen?

Pitänee avata myös oma ketju tälle apupeilijutulle.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 23.11.2025, 23:42:28Jos on kontrasti kunnossa vedenpinnan ja peilin välillä (johon tuo ceriumoksidi tarvitaan), niin saattaa noita fringejä ilmestyä ihan parikymmentä nanometriä leveän ledin (punainen tai vihreä) valoonkin.

Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin vesitestissä taitaa kuitenkin peilin ja vedenpinnan välissä olla sen verran makroskooppinen välimatka, ettei normaalin ledin koherenssipituus olekaan riittävä. Ajattelin normaalia Fizeau-testiä, jossa ilmaväli pintojen välillä on todella kapea. Silloin näkyy fringejä parhaimmillaan jopa valkoisessa valossa.

Eli jotain kapeampaa piikkiä kuitenkin tarvitsisi.

Jos on kontrasti kunnossa vedenpinnan ja peilin välillä (johon tuo ceriumoksidi tarvitaan), niin saattaa noita fringejä ilmestyä ihan parikymmentä nanometriä leveän ledin (punainen tai vihreä) valoonkin. OIII-filsut ei ole paljon tuota kapeampia.

Toinen tapa testata apupeili voisi olla sellainen että ensin testaa esim. paistinpannulla lilluvaa öljypintaa vasten ronchi-hilalla double pass autokollimaatiossa jonkun melko hyvän linssiputken, jollain 4" ED-putkella varmaan löytyy ainakin jonkin värinen aallonpituus jolla ronchi-viivat on suoria. Sitten voi korvata sen öljyflätin apupeilillä ja katsoa miltä viivat näyttää sillä. On erittäin herkkä testi.

Tietysti tässä täytyy olla linssiputki joka on apupeiliä isompi. Mulla tuo kombinaatio toimii, mutta Arin tapauksessa voi toki olla hankalampaa. 

Vesitaso on teoriassa hyvä, mutta käytännössä hankala käyttää. Vaikea säätää ja mikään ei saa liikkua lähistöllä. Monokromaattista valoa saa varsin helposti elohopeahöyrylampusta, jos sellaisen löytää. Vielä parempi, jos E27-kantaisesta lampusta kopauttaa loisteaineella pinnoitetun kuvun rikki, jolloin kvartsisesta valokammiosta lähtee monokromaattisen vihreän valon lisäksi varsin vähän muuta näkyvää valoa. Lamppu vaatii kuristimen ja polttimosta lähtevältä vaarallisen runsaalta UV-säteilyltä pitää suojautua. Omissa kokeiluissani kuljetin kuristimen puutteen takia sähkön 1000 Watin keittolevyn kautta - moista menettelyä en tietenkään suosittele. Näkymän kontrastia voi parantaa vielä vihreällä suodattimella. Vuonna 2000 kokeilin asiaa selvittäessäni revontulikuvissa näkyviä rengaskuvioita. Asiasta sivulla  http://www.teknofokus.fi/Foto/Opt1/Optiset01.htm  Tuota Teknofokuksen sivuilla olevaa vanhaa http-protokollaa ei tarvitse pelätä sillä Teknofokuksen sivuille ei voi lähettää mitään informaatiota. Verkokauppaa ei ole, eikä tule.

Minusta helpoin keino apupeilin vaikutuksen selvittämiseksi on käyttää pitimessään olevaa apupeiliä mittaussysteemissä poikeuttamaan valoa 90 astetta kuten kaukoputkessa. Tällöin apupeili sijoitetaan siten, että peilistä palaava valokartio täyttää apupeilin kuten kaukoputkessa. Käytännössä etäisyys mittalaitteesta on kaksinkertainen kaukoputken tapaukseen nähden. Vertaamalla suoraan mitattua mittaustulosta apupeilin kanssa mitatuun tulokseen saadaan mittausten erotuksesta apupeilin ja sen pitimen aiheuttamat virheet selville. Analyysiä tehtäessä on huomattava apupeilin suorittama kuvan kääntyminen peilikuvaksi.

Aluminoinnista sen verran voin kertoa, että aikoinaan peilejä aluminoidessani käytin 1 mm:n alumiinilankaa 8-10 cm, joka höyrystyi tasaisesti joka suuntaan. Etäisyys peiliin oli hieman alle puoli metriä ja peili pyöri laitteen yläosassa pinnoitettava puoli alaspäin ja alumiinilähde noin 15 cm pyörimisakselin sivulla. Siitä vain laskemaan...

Kirjatiedon mukaan 100 nm:n paksuinen alumiini läpäisee valoa sopivasti Auringon katseluun, eli 1/100000 osan valosta, joka on sopiva  paksuus kaukoputkipeilille.

Hannu Määttänen - Teknofokus