Avaruus.fi - keskustelualue

Tervehdys harrastajakollegat!

On taas se aika vuodesta, jolloin ryhdytään etsimään Stella Arcti -palkittavia harrastajia.

Stella Arcti on perinteinen Ursan jakama palkinto ansioituneille harrastajille. Palkintoja jaetaan 2-3 kpl vuosittain ja jakotilaisuus on tavallisimmin Tähtipäivien yhteydessä. Stella Arcti -palkinnon raamit hahmoteltiin keväällä 1988 ja ne esiteltiin harrastusyhteisölle ensi kertaa Cygnus 88 -tapahtumassa Seilin saarella. Merkittävinä arkkitehteinä palkinnolle toimivat Marko Pekkola ja Veikko Mäkelä sekä tärkeänä myötävaikuttajana myös Aarre Kellomäki. Ursan hallitus hyväksyi palkinnon syksyllä ja palkintoja on jaettu Rovaniemen tähtipäivistä vuodesta 1988 lähtien.

Palkittavat valitsee Stella Arcti -palkintoraati lähetettyjen ehdotusten ja oman asiantuntemuksensa perusteella. Ursan hallitus päättää palkittavista harrastajista raadin ehdotusten pohjalta.

Vuoden 2026 Stella Arcti -palkinto jaetaan ansioituneille tähtitieteen harrastajille Cygnus-kesätapahtumassa Säkylässä 18.7.2026.

Ohjeellisesti palkinnon jakamisessa pyritään noudattamaan seuraavia kategorioita:

Merkittävä havainto

Harrastaja on tehnyt kuluneen vuoden aikana kansainvälisesti tai kansallisesti merkittävän havainnon. Tässä on usein kyseessä jostain uudesta löydöstä tai tulos on muuten tieteellisesti merkittävä.

Ansiokas havaintotoiminta

Harrastaja on ansioitunut havaintotyössä (myös valokuvaus) kuluneen vuoden aikana. Kyseessä voi olla pitkäjännitteinen, useita vuosia kestänyt havaintotyö tai lyhytkestoisempi, mutta muuten merkittävä havaintosarja.

Ansiokas harrastustoiminta

Harrastaja on ansioitunut jollain harrastustoiminnan alueella. Tällaista voi olla esim. yhdistystoiminta, kansanvalistus, laiterakentaminen yms. Tämän kategorian mukaan palkinnon ovat saaneet usein pitkän linjan harrastajat.

Palkintojen jakamisessa on pyritty huomioimaan myös nuoret tähtitieteen harrastajat ja uudet tulokkaat, jotka ovat jo harrastuksensa alkuvaiheessa saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Edellä mainitut kategoriat ovat viitteellisiä. Palkintoja voidaan jättää jakamatta tai samasta kategoriasta saatetaan poikkeustapauksissa myöntää useampia palkintoja.
 
Lisää Stella Arcti -palkinnosta ja palkituista löytyy osoitteella https://www.ursa.fi/tietoa-ursasta/kunnianosoitukset/stella-arcti.html.

Sinulla on mahdollisuus ehdottaa jotain harrastajaa tai harrastajia palkinnon saajiksi. Lähetä ehdotuksesi perusteluineen Stella Arcti -palkintoraadille osoitteella StellaArctiRaati@ursa.fi. Ehdotusten tulee olla perillä 2.4.2026 mennessä.

terveisin,
Stella Arcti -palkintoraati
Toni Veikkolainen (pj)
Teemu Willamo
Tomi Kurri
Linda Laakso

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 26.02.2026, 17:04:07Ei ole yhtään monimutkaisempi kuin polkupyörä tai purjelentokone.

Polkupyörän osaan purkaa ja kasata laakeri ja pultti/mutteri tasolle. Purjekonetta en ole huoltanut, mutta koska teidän miten se on rakennettu, sekin kyllä menee pienellä pohtimisella ja opettelulla "pura ja kokoa". 

Löysin firman joka pystyy toimittamaan ne PTFE (teflon) renkaat joita siellä on laakereiden lisäksi. Laakerit maksavat EQ5:een noin 73€ ja nämä renkaat 20€ kappale eli 100€. Osat yhteensä 173€. Muovityöstö Kivelä Oy Tampereelta tarjoutui tekemään ne.

Tapahtuman ohjelma on julkaistu https://www.ursa.fi/laitepaivat2026.html
Muutokset ohjelmaan ja aikatauluun ovat mahdollisia.

Maaliskuun kaavio. Harrastusryhmän kotisivulla on nyt kesäkuuhun asti kaavioita, loppuvuosi tulee jossain vaiheessa sekin.

Voi sanoa että klassikkokamera, jolla edelleen saa hyvää jälkeä.

En ole kovinkaan aktiivinen täällä foorumin puolella, mutta ajattelin laittaa tännekin hieman jälkijunassa. Kuvasin sirppisumua viime vuoden puolella 16-18.10.25 ja valotusta tuli lopulta vajaa 9 tuntia kapeakaista suotimilla. Tämä oli samalla myös ensimmäinen kerta, kun kuvasin kapeakaistalla. Kamerana Atik one 6.0 ja kaukoputkena 8" f/4 boren-simon newton

Ha 5nm 51x5min
OIII 3nm 54x5min

Lainaus käyttäjältä: Eusa - 26.02.2026, 23:54:09Jos "kvanttityhjiön kuplinta" kuulostaa enemmän kielikuvalta kuin mekanismilta, Casimir-ilmiölle on olemassa toinen (yhtä standardi) tapa kertoa sama fysikaalinen sisältö:

• Tyhjiö-moodit (perinteinen tarina): johtelevyt pakottavat kentälle reunaehdot → sallitut sähkömagneettiset moodit muuttuvat → kentän (vapaa)energia/stressi muuttuu → tästä tulee mitattava voima.
  
• Aineen fluktuaatiot / dispersiovoima (Lifshitz/van der Waals -tarina): metallien elektronit ja pintavirrat fluktuoivat kvanttimekaanisesti. Nämä fluktuaatiot indusoivat toisissaan korreloituja dipoleja/virtoja kentän välityksellä. Kun väliin "mahtuvat" taajuudet ja kenttäkonfiguraatiot rajoittuvat, kokonaisvuorovaikutusenergia riippuu levyetäisyydestä → syntyy Casimir–Lifshitz-voima. Tällöin ei tarvitse tulkita "absoluuttista tyhjiöenergiaa" konkreettiseksi energiavarastoksi, vaan kyse on vuorovaikutusenergiasta + materiaaliominaisuuksista.
  

Ydinpointti: nämä eivät ole kaksi eri ilmiötä, vaan sama QED-lasku kahdella eri "kirjanpidolla". Mitattu suure on käytännössä aina konfiguraatioiden ero (levyt vs. referenssi), ei "tyhjiön absoluuttinen energia" sinänsä.

"Kolmas vaihtoehtoinen paradigma" (uusin ja spekulatiivisempi): viitekehys nimeltä ΦBSU erottaa "paikallisen kenttäkaarevuuden" (se mikä välittää voimat/energiamomentumin) ja "globaalin vaihetiedon/holonomian" (identiteettikirjanpito). Tällöin Casimir voidaan lukea ennen kaikkea reunaehtojen aiheuttamaksi rajapinta-/"sauma"-tyyppiseksi erotusvaikutukseksi siinä sektorissa, joka kytkeytyy mittalaitteeseen. Tämäkin on QED-lasku mutta ontologisempi kenttäkonfiguraatio, joka päivittyy jatkuvasti ympäristömuutoksista ennakoivaksi interferenssiksi ja Casimir-levyjen välissä se realisoituu lisävoimaksi.
(Lisätietoja alla linkitetty.)

Lähteet:

• Rev. Mod. Phys. 81, 1827 (katsaus Casimir/Lifshitz, materiaali- ja lämpötilakorjaukset)
  
• R. L. Jaffe (Casimir ilmiönä ilman "ontologista" tyhjiöenergia-tulkintaa)
  
• ΦBSU (ResearchGate): "Buoyant Separverse Unification – Field Theory, part I"
  

Valtavan mielenkiintoinen ja perusteltu vaihtoehtovalikoima, kiitos tästä! Kun kyselin vaihtoehtoisia selityksiä Casimirin ilmiölle, niin nämä todellakin kelpaavat minulle kiitettävin arvosanoin.

Tosin, vaikka Casimirin ilmiö selitetään niissä 'tyhjiön kuplinnan' sijaan kenttien/substanssien toisenlaisella vuorovaikutuksella (sopii minulle oikein mainiosti), niin mikäli näitä tulokulmia — ja erityisesti tuota viimeistä paperiasi — oikein tulkitsen, niissäkään avaruus ei vaikuta tyhjenevän kentistä tai niihin verrannollisesta substanssista.

En toki ihmettelisi, vaikka joku vielä yrittäisi sorvata klassiseen mekaniikkaan jonkinlaista korjaustermiä selittääkseen Casimirin ilmiön täysin tyhjää avaruutta apuna käyttäen, vaikka minun yleissivistykseni taikka mielikuvitukseni fysiikassa eivät siinä onnistumista tällä hetkellä mahdollistakaan.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - 23.02.2026, 17:52:16...jonkinlaista visiota tai vaihtoehtoista teoriaa siitä, mikä tämä fyysisesti mitattu Casimirin ilmiö mahtaisi olla, ellei juuri tuo alkuperäisen teorian ennustama kvanttityhjiön kuplinta?

Jos "kvanttityhjiön kuplinta" kuulostaa enemmän kielikuvalta kuin mekanismilta, Casimir-ilmiölle on olemassa toinen (yhtä standardi) tapa kertoa sama fysikaalinen sisältö:

• Tyhjiö-moodit (perinteinen tarina): johtelevyt pakottavat kentälle reunaehdot → sallitut sähkömagneettiset moodit muuttuvat → kentän (vapaa)energia/stressi muuttuu → tästä tulee mitattava voima.
  
• Aineen fluktuaatiot / dispersiovoima (Lifshitz/van der Waals -tarina): metallien elektronit ja pintavirrat fluktuoivat kvanttimekaanisesti. Nämä fluktuaatiot indusoivat toisissaan korreloituja dipoleja/virtoja kentän välityksellä. Kun väliin "mahtuvat" taajuudet ja kenttäkonfiguraatiot rajoittuvat, kokonaisvuorovaikutusenergia riippuu levyetäisyydestä → syntyy Casimir–Lifshitz-voima. Tällöin ei tarvitse tulkita "absoluuttista tyhjiöenergiaa" konkreettiseksi energiavarastoksi, vaan kyse on vuorovaikutusenergiasta + materiaaliominaisuuksista.
  

Ydinpointti: nämä eivät ole kaksi eri ilmiötä, vaan sama QED-lasku kahdella eri "kirjanpidolla". Mitattu suure on käytännössä aina konfiguraatioiden ero (levyt vs. referenssi), ei "tyhjiön absoluuttinen energia" sinänsä.

"Kolmas vaihtoehtoinen paradigma" (uusin ja spekulatiivisempi): viitekehys nimeltä ΦBSU erottaa "paikallisen kenttäkaarevuuden" (se mikä välittää voimat/energiamomentumin) ja "globaalin vaihetiedon/holonomian" (identiteettikirjanpito). Tällöin Casimir voidaan lukea ennen kaikkea reunaehtojen aiheuttamaksi rajapinta-/"sauma"-tyyppiseksi erotusvaikutukseksi siinä sektorissa, joka kytkeytyy mittalaitteeseen. Tämäkin on QED-lasku mutta ontologisempi kenttäkonfiguraatio, joka päivittyy jatkuvasti ympäristömuutoksista ennakoivaksi interferenssiksi ja Casimir-levyjen välissä se realisoituu lisävoimaksi.
(Lisätietoja alla linkitetty.)

Lähteet:

• Rev. Mod. Phys. 81, 1827 (katsaus Casimir/Lifshitz, materiaali- ja lämpötilakorjaukset)
  
• R. L. Jaffe (Casimir ilmiönä ilman "ontologista" tyhjiöenergia-tulkintaa)
  
• ΦBSU (ResearchGate): "Buoyant Separverse Unification – Field Theory, part I"
  

Jos on tehtaalta asti ollut hihnat niin on varmaan kyseessä EQ6-R joka on paljon uudempi malli ja ihan erinäköinen kuin EQ6. Tämä kerhon orkkis on jostain ennen 2008.