Kuuluisa, jo edesmennyt tähtitieteilijä Donald Lynden-Bell huomasi 1970-luvulla, että Linnunrataa ympäröivät kääpiögalaksit näyttävät sijaitsevan ohuessa tasossa. Tämän erikoisen rakenteen selittäminen osoittautui kuitenkin yllättävän kovaksi pähkinäksi.

Vastaavanlaisia rakenteita ei pystytty tuottamaan esimerkiksi maailmankaikkeuden kehitystä mallintavissa supertietokonesimulaatioissa. Siksi osa tähtitieteilijöistä kyseenalaisti kosmologisen standardimallin pätevyyden ja jopa pimeän aineen olemassaolon, joka toimii kosmologisen standardimallin tärkeimpänä tukipilarina.

Nyt Helsingin ja Durhamin yliopistojen johtama tutkijaryhmä on pystynyt selittämään Linnunradan kääpiögalaksien tason muodostumisen. Tulokset myös osoittavat, että kyseessä on satunnainen rakenne, joka tulee hajaantumaan ajan myötä.

“Kääpiögalaksitaso on ollut todellakin erittäin haastava pulma”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Till Sawala Helsingin yliopistosta.

”Siksi ehkä ei ole mitenkään yllättävää, että tämä arvoitus on ollut ratkaisematta melkein viisikymmentä vuotta, ja että sen ratkaisu vaati useiden menetelmien yhdistämistä sekä ison kansainvälisen tutkijaryhmän yhteisen työpanoksen.”

Kääpiögalaksien ratojen laskeminen taaksepäin menneisyyteen sekä tulevaisuuteen oli mahdollista Euroopan avaruusjärjestön Gaia-avaruusteleskoopin uusien havaintojen avulla.

"Gaian erinomaisen havaintodatan sekä fysiikan lakien ansiosta tiedämme, että kääpiögalaksien taso on vain satunnaisrakenne, aivan kuten taivaalla näkemämme tähdistöt", toteaa Carlos Frenk Durhamin yliopistosta.

"Eli olemme vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos menemme miljardi vuotta taakse tai eteenpäin kääpiögalaksien taso tulee katoamaan, aivan kuten nykyiset tähdistömme."

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)