Siniset superjättiläiset ovat hyvin kirkkaita ja kuumia tähtiä. Aurinkoon verrattuna ne loistavat ainakin 10 000 kertaa voimakkaammin ja hohkavat 2–5 kertaa kuumempina. Massaakin niillä on kymmeniä kertoja Aurinkoa enemmän.

Koska nämä tähdet polttavat itsenä loppuun nopeasti, niitä pitäisi olla universumissa havaittavissa vain vähän. Mutta todellisuudessa siniset superjättiläiset ovat yleisiä. Tämä ristiriita on vanha arvoitus, jonka parissa astronomit ovat väitelleet vuosikymmeniä.

Nyt kansainvälinen ryhmä tutkijoita uskoo löytäneensä vastauksen mysteeriin. Tärkeä vihje sinisten superjättiläisten alkuperästä löytyy siitä, että ne havaitaan useimmiten yksinään. Tämä poikkeaa muista nuorista ja massiivisista tähdistä, jotka ovat pääasiassa kaksoistähtiä.

Tutkimustiimin mukaan sinisten jättiläisten kumppanin puute johtuu siitä, että ne ovat syntyneet kahden tähden yhdistymisestä. Kun simulaatioissa annettiin toisen tyyppisen jättiläistähden ja sen pienemmän kumppanin yhdistyä, tuloksena oli sininen superjättiläinen.

Kun tämä syntytapa otetaan huomioon, sinisten superjättiläisten yleisyys on helpommin ymmärrettävissä.

Kanarian astrofysiikan instituutin Danny Lennonin mukaan yhdistymät saattavat olla jopa yleisin tapa niiden tuottamiseen, sillä näin muodostuneiden tähtien pintakoostumus vastasi simulaatioissa myös paremmin havaintoja.

Aiheesta lisää Kanarian astrofysiikan instituutti (englanniksi)