Vaikka Amazon-joki kerää huhtikuisissa tulvissaan 2 400 gigatonnia vettä ja monsuunikausi Etelä-Aasiassa marraskuisin nostaa 600 gigatonnia vettä sateissa mantereelle, ovat nämä muutokset kokonaisuuteen nähden yllättävän pieniä.

Yhteisvaikutuksena maapallon massakeskipiste liikkuu vuodenkierron aikana vain muutamia senttimetrejä. Mitattuja liikkeitä esitellään animaatiossa.

“Vaikka muutokset voivat tuntua pikkuriikkisiltä, moderni maailma nojaa äärimmäisen tarkkoihin paikkamittauksiin”, sanoo Felix Landerer JPL:stä.

“Selvittämällä ja ymmärtämällä mekanismeja, jotka muuttavat referenssijärjestelmiä, pystymme rakentamaan parempia järjestelmiä auttamaan kartoitusta ja naviointia.”

Mittauksiin hyödynnetään satelliitteja, jotka kaikki kiertävät planeettamme massakeskipistettä. Perinteisesti tehtävään on käytetty LAGEOS 1 ja 2 -satelliitteja, jotka muistuttavat ulkonäöltään diskopalloja. Ne sallivat tarkat sijaintimittaukset maa-asemilta lähetetyillä laserpulsseilla.

Uudemmissa satelliiteissa on pystytty hyödyntämään myös satelliittien omia GPS-mittauksia. Tärkeässä roolissa on myös painovoimamittauksia tekevä GRACE-satelliittipari, joka paljastaa esimerkiksi merenpinnan tason vaihteluita.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)