Jäälaikut tulivat alun perin ilmi Cerestä kiertäneen Dawn-luotaimen kuvista. Jäätä on vain osassa kääpiöplaneetan ympäri vuoden varjoisia kraattereita.

Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä sijaitsevan Cereksen akseli huojuu 24 000 vuoden jaksossa. Aiempi tutkimus osoitti jääpitoisten kraattereiden pysyvän varjoisina silloinkin, kun kallistuskulma on suurimmillaan.

Tuoreessa tutkimuksessa Cereksestä tehty tarkempi korkeuskartta on kuitenkin kumonnut tämän käsityksen.

Edellisen kerran Ceres oli eniten kallellaan 14 000 vuotta sitten. Tutkimuksen perusteella mikään napa-alueiden kraattereista ei tuolloin ollut pysyvästi varjossa kääpiöplaneetan 4,6 Maan vuoden mittaisella kierrolla Auringon ympäri. Kaiken pintajään on täytynyt haihtua avaruuteen, joten nyt nähtävien esiintymien pitää olla tätä nuorempia.

Tutkimusta johtaneen Norbert Schorghoferin ryhmän tulokset viittaavat jäiden alkaneen kertyä kraattereihin korkeintaan 6 000 vuotta sitten. "Ottaen huomioon, että Ceres on reilusti yli neljän miljardin vuoden ikäinen, niiden ikä on merkittävän nuori", Schorghofer sanoo.

Tutkijoiden mukaan nykyiset kraattereiden laikut ovat voineet syntyä pienen kappaleen törmäyksen myötä. Koska jäätä on paljon piilossa Cereksen sisuksissa, törmäys olisi höyrystänyt siitä kaasukehän, joka olisi vähitellen härmistynyt takaisin jääksi varjoisiin kraattereihin. 

Aiheesta lisää Planetary Science Institute (englanniksi)