Kun Nasan DART-luotain iskeytettiin Dimorphos-asteroidiin syyskuussa 2022, kohde kirkastui väliaikaisesti Maasta havaittuna. Tarkalleen ottaen kyse ei ollut itse pienkappaleen kirkastumisesta, vaan törmäyksessä pöllähtäneen aineksen heijastamasta ylimääräisestä valosta.

Tapahtumasta inspiroituneena Weizmann-tiedeinstituutin Eran Ofekin johtama tiimi päätti selvittää, kuinka paljon Jupiterin ja Marsin ratojen välisellä asteroidien päävyöhykkeellä olisi mahdollista nähdä kappaleiden keskinäisten törmäysten kirkastumapilviä. Päävyöhykkeen arvioidaan sisältävän 1–2 miljoonaa yli kilometrin kokoista asteroidia ja vielä suuremman määrän tätä pienempiä kappaleita.

Tutkijat päätyivät laskelmissaan siihen, että maapallolta voisi olla havaittavissa 7 000 törmäystä vuosittain. Luku voi tosin olla kertaluokkaa pienempi tai suurempi.

Ongelmana on havaitseminen. Asteroidivyöhykkeeltä tunnistetaan aina silloin tällöin kappaleita, jotka kirkastuvat siksi, että niiden ympärille on kehittynyt pölypilvi. Tällaisista aktiivisista asteroideista muutaman epäillään käynnistyneen uinunnastaan keskinäisen kolaroinnin seurauksena.

Kaikki muut potentiaalisesti havaittavat törmäykset jäävät näkemättä, koska niistä aiheutuva pilvi välähtää vain hetkellisesti.

Samaa taivaan aluetta pitäisi havaita vähintään kahdesti tunnin sisällä, jotta tutkijoiden ennustamaan törmäysten populaatioon päästään käsiksi. Tällä hetkellä näin tiheään havainnointiin ei ole resursseja.

Aiheesta lisää AAS Nova (englanniksi)