Kuluneella viikolla on tehty myös ensimmäiset harrastajahavainnot maanpinnalta käsin. Yöpilviä valokuvattiin muun muassa Skotlannissa 28.5. Ursan taivaanvahdin havaintojen perusteella Suomessa ei ole tänä vuonna vielä nähty yöpilviä. 

Valaisevat yöpilvet muodostuvat hieman yli 80 kilometrin korkeudella, missä ilmakehä kohtaa avaruuden tyhjiön.

Aiemmin AIM-satelliitin havainnot ovat vahvistaneet, että meteoreilla on tärkeä osa valaisevien yöpilvien muodostumisessa. Hajoavan meteoroidin hituset toimivat tiivistymisytiminä, jotka auttavat vesimolekyylejä kerääntymään ja kiteytymään.

Ensimmäinen maininta tieteellisessä kirjallisuudessa valaisevista yöpilvistä on vasta vuodelta 1885. Viime vuosikymmeninä avaruuden rajamaiden pilvien esiintyminen on ollut kasvussa. Yöpilvien lisääntymisen on arvelty liittyvän jollakin tavalla ilmastonmuutokseen.

Valaisevat yöpilvet muistuttavat rakenteeltaan cirrus- eli untuvapilviä. Pilvialue voi kattaa jopa miljoona neliökilometriä eli kolmen Suomen pinta-alan verran.

Yöpilviä voi nähdä maanpinnalta käsin vain hämärän aikaan, jolloin auringonvalo vielä osuu niihin, mutta alempi ilmakehä on pimeä.

Suomen leveysasteilla nämä pilvet ovat parhaiten nähtävissä heinäkuun viimeisten noin kymmenen ja elokuun muutaman ensimmäisen päivän aikana. Tuolloin yöpilviä esiintyy jopa kahtena selkeänä yönä kolmesta ja joukossa voi olla pari vaikuttavan kirkasta näytelmää.

Alkukesän verraten harvat yöpilvet ovat Suomessa yleensä himmeitä.  

Aiheesta lisää Spaceweather.com (englanniksi)