Ursan tulipallotyöryhmän jäsen Timo Kantola onnistui kuvaamaan tulipallon. Kantolan kamera-asema sijaitsee Pieksämäellä eli useiden satojen kilometrien päässä itse ilmiöstä.

Taivas tapahtumahetkellä oli vielä hyvin valoisa, mikä heikensi kohteesta tallentunutta valojälkeä. Pieksämäeltä käsin kohde taivalsi näkyvillä vain osan matkaa, jonka jälkeen se peittyi taivaanrannassa sijaitsevaan pilvilauttaan.

Kameran näkökentän reunalle matalalla horisontissa tallentunut heikko valojuova on kuitenkin rekonstruoitavissa vastaamaan kohteen kirkkautta paljain silmin Etelä-Suomessa (ks. viereisistä kuvista ylin).

Aivan eteläisimmässä Suomessa, lähempänä ilmiötä, tulipallo on ollut havaitsijoille huikea näky.

"Noin 50 kilometrin etäisyydeltä katsottuna sen kirkkaus on vastannut täysikuuta ja vielä noin 100 kilometrin etäisyydeltä se on ollut lähes yhtä kirkas", matemaatikko Esko Lyytinen Ursan tulipallotyöryhmästä kertoo.

Alustavan, karkean mallinnuksen mukaan kohde saapui maapallon ilmakehään Viron pohjoisrannikon tuntumassa. "Tällöin se oli noin 70 kilometrin korkeudella. Meteoroidi eteni loivasti koilliseen yli Suomenlahden ja sammui noin 30 kilometrin korkeudella", Esko Lyytinen kertoo.

Tulipallon sammumispiste sijaitsi Helsingin tuntumassa, ei välttämättä merellä kuten oheisessa ensimmäisessä mallinnuksessa.

"Toistaiseksi ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että meteoriitti olisi päätynyt maa-alueelle Suomen rannikolla", Lyytinen arvioi.