Planeetat levittäytyvät aamutaivaalla letkaksi suunnilleen idästä länteen, matalalla ja horisonttia hipoen. Näkyvissä ovat (lännestä luetellen) Jupiter, Mars, Saturnus ja Venus.

Myös Merkurius on aamutaivaalla, mutta sijaitsee niin lähellä Aurinkoa, että se käytännössä katoaa Suomen taivailla täysin lähitähtemme kirkkauteen.

"Merkuriuksen näkeminen tällä hetkellä edes kokeneelle havaitsijalle on marginaalista, ellei peräti mahdotonta, ainakaan ilman optisia apuvälineitä", toteaa Tähdet-vuosikirjan tekijäkaartiin kuuluva tähtiharrastaja Veikko Mäkelä.

"Esimerkiksi Keski-Euroopassa asia on toisin, kun Merkurius nousee kohtisuoremmin horisontista ja Merkurius loittonee aika kauas Auringosta", Mäkelä sanoo.

Haasteet eivät lopu Merkuriukseen. Myös Venus on hyvin matalalla sellaiseen riittävän pimeään aikaan, kun himmeimmät eli Mars ja Saturnus ovat erotettavissa taivaalta.

Päivien edetessä tehtävä entisestään vaikeutuu, kun planeetat vajoavat yhä matalammalle. Lisäksi pohjoisemmille leveysasteille, kuten Pohjois-Suomeen päin siirryttäessä kohteet jäävät vielä alemmaksi. 

Lähtökohtaisen käsityksen tilanteesta saa Ursan tähtikartan eri asetuksia kokeilemalla. Tähtikartta näyttää planeettojen sijainnit koko taivaan esittävällä kartalla eri paikkakunnilla, eri päivinä ja kellonaikoina.

Jos valitulla ajankohdalla ja paikkakunnalla jokin planeetoista on hyvin lähellä kartan reunaa, sen näkeminen edellyttää esteetöntä horisonttia ja pilvetöntä, kirkasta taivasta kyseisellä suunnalla. Himmeät planeetat näkyvät parhaiten, kun taivas on yhä pimeä. 

Ursan tähtikartta