Todennäköisin avaruuskivien putoamisalue on aivan Jämsän keskustan lähellä. Meteoriitti on Suomessa hyvin harvoin päätynyt isohkon taajaman viereen. Edellinen vastaava tapaus on St. Michelin eli Mikkelin meteoriitti vuodelta 1910.

Tulipallo sirpaloitui lentonsa kuluessa. Enemmistö meteoriitin kappaleista on pudonnut hyvin lähelle Jämsää, mutta pienempiä muruja on siroutunut lentoradan varrelle.

Esko Lyytisen ja Jarmo Moilasen mallinnuksen mukaan pari suurinta maanpinnalle selvinnyttä kappaletta on kilon kokoluokkaa. "Vasta pudonnut meteoriitti on yleensä mattamusta kappale", Lyytinen kuvailee.

Eilinen runsas lumisade Jämsän seudulla on luultavasti peittänyt meteoriittien selvimmät putoamisjäljet maastossa. Kappaleita voi kuitenkin hyvällä onnella löytyä nyt talvella tai lumien sulettua keväällä.

Tulipallon lennosta saatiin kamera-asemahavaintoja tulipallotyöryhmän Mika Järviseltä (Joutsa), Jukka Höltältä (Orimattila), Aki Taavitsaiselta ja Jani Lauanteelta (Mikkeli), Johan Lindéniltä (Siuntio) sekä Nurmijärven asemalta.

Kappale osui Maan ilmakehään Viron Narvan kaupungin yläpuolella ja sen matka kulki Suomenlahden, Heinolan ja Päijänteen yli. Kohteen ratanopeus paljastaa, että avaruusromun mahdollisuus on poissuljettu. Kyseessä oli kivimeteoroidi. Kappale saapui ilmakehään verraten hitaalla, noin 19 kilometrin sekuntinopeudella.

"Tämä oli yksi näyttävimmistä tulipalloista, joita on saatu kuvattua parin viime vuoden aikana", arvioi Esko Lyytinen. "Näyttävyyttä korosti vielä hidas nopeus ja pitkä kesto."

Ursan uuteen Taivaanvahti-havaintojärjestelmään oli torstai-iltaan mennessä jättänyt havaintoraportin jo 300 tulipallon nähnyttä. Tulipallotyöryhmä kiittää havainnon tehneitä.

Tulipallon arvioitu lentorata kartalla