Auringon aktiivisuus jäänee poikkeuksellisen heikoksi

Aurinko oli viime vuoden ajan yllättävän passiivinen. Parhaillaan eletään 11-vuotisen aktiivisuusjakson maksimin aikaa, mutta aktiivisuutta heijasteleva auringonpilkkujen määrä on silti pienehkö.

Harrastajalle tilanne näkyy odotettua pienempänä revontulien määränä. Etelä-Suomesta näkyviä koko taivaan revontulinäytelmiä sattuu toki vähäisestä aktiivisuudesta huolimatta. Niitä on kuitenkin harvemmin kuin tavanomaisen aktivisuusmaksimin aikaan.

Viereinen kaavio kuvaa Auringon pilkkulukua viime vuosina. Mustalla on merkitty kuukausittaiset pilkkuluvut ja sinisellä pidemmän ajan keskiarvo. Punainen viiva kuvaa NOAA:n tekemää ennustetta kuluvalle jaksolle. Nykyjaksosta odotettiin jo etukäteen laimeaa, mutta nykyinen hiljaiselo on silti yllättänyt.

Viime vuosien suurin aktiivisuus ajoittui vuoden 2011 loppuun. Vielä viime vuoden alkuneljänneksellä nähtiin useita voimakkaita revontulimyrskyjä, mutta sitten aktiivisuus hiipui.

Keskimäärin 11-vuotisen aktiivisuussyklin lisäksi Auringolla esiintyy muita, vaikeasti ennustettavia vaihteluja. Tuoreen ennusteen mukaan pilkkumäärä lähtee nousuun ja huippu koittaa tämän vuoden elokuussa. Useilla viime sykleistä on ollut kaksiosainen maksimi, mutta toinen huippu on yleensä jäänyt ensimmäistä heikommaksi.

<link uutiset tahtiharrastus-ja-taivaanilmiot auringon-aktiivisuus-on-jaamassa-jalkeen-ennusteista.html>Aiempi uutinen Auringon aktiivisuudesta marraskuussa

Tietoa auringonpilkuista Ilmatieteen laitoksen sivuilla