Alkuräjähdyksen jälkeen maailmankaikkeuden kaasu vähitellen jäähtyi ja esti valon etenemisen. Arvion mukaan kesti satoja miljoonia vuosia, että galaksien tähtien valo vähitellen lämmitti ja ionisoi kaasua, jolloin se muuttui läpinäkyväksi.

Läpinäkyvä alue alkoi galaksien ympäriltä ja laajeni vähitellen koko maailmankaikkeuteen. Teoriaa läpinäkyvyyden kuplista selitetään julkaistussa kuvasarjassa.

"Webb ei ainoastaan näytä, miten nämä läpinäkyvät alueet löytyivät aluksi galaksien ympäriltä, vaan olemme pystyneet myös mittaamaan niiden kokoja", selittää Daichi Kashino Nagoyan yliopistosta.

"Datan avulla näemme, miten galaksit ionisoivat kaasun ympärillään", hän jatkaa.

Havainnoissa hyödynnettiin kaukaisen kvasaarin säteilyä, joka kulki läheltä varhaisia galakseja matkalla meille. Tutkimuksessa Webbin havaintojen apuna oli myös useita maanpäällisiä jättiläisteleskooppeja.

Arvion mukaan varhaiset galaksit raivasivat ympärilleen aluksi läpinäkyvän kuplan, jonka säde oli noin 2 miljoonaa valovuotta. Kuplan halkaisija vastaa siten noin 40-kertaista Linnunradan näkyvän kiekon halkaisijaa.

Tutkimus mahdollisti myös havainnoissa käytetyn kirkkaan kvasaarin analyysin. Arvion mukaan kvasaarin supermassiivisen mustan aukon massa oli jo tuolloin varhaisessa maailmankaikkeudessa 10 miljardia kertaa Aurinkoa suurempi. Tämä tekee siitä massiivisimman tunnetun varhaisen mustan aukon.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)