Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tutkijaryhmä selittää kääpiögalaksien epäsäännöllisen muodon niiden keskinäisen vetovoiman avulla. Sama malli toistaa myös näistä piengalakseista etäälle jatkuvan vetyvanan.

"Uskomme mallimme todistavan, että kääpiögalaksien keskinäinen vaikutus oli tarpeeksi voimakas mekanismi galaksien muodon muuttamiseen", selittää mallinnusta johtanut Gurtina Besla.

"Siihen ei tarvita vuorovaikutusta suuren emogalaksin, kuten Linnunradan kanssa. Pilvet eivät törmänneet keskenään, mutta ne kävivät tarpeeksi lähellä toisiaan, jotta Suuri Magellanin pilvi veti gravitaatiollaan ison määrän vetykaasua pienemmästä."

Suuri ja Pieni Magellanin pilvi ovat kääpiögalakseja, jotka sijaitsevat noin 20 asteen päässä eteläisestä taivaannavasta. Niiden on perinteisesti oletettu olevan Linnunradan kiertolaisia, mutta viime vuosina kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan ne olisivat vain ohittamassa meitä.

Aiheesta lisää CfA (englanniksi)