Kaikki aiemmat menetelmät ovat perustuneet toisiaan kiertävien kappaleiden painovoiman laskemiseen ja vertaamiseen. Nyt sovelletaan ensimmäistä kertaa ydinfysiikan periaatteita mallinnukseen.

"Kuvittele pulsaria keittolautasena, jossa lautanen pyörii yhdellä nopeudella ja lautasella oleva keitto suuremmalla nopeudella", vertaa Nils Andersson Southamptonin yliopistosta. "Lautasen ja sen sisällön välinen kitka aiheuttaa lautasen nopeuden kiihtymistä. Mitä enemmän keittoa lautasella on, sen kovempaa lautanen lopulta pyörii."

Pyörimisliikkeen ajoittaista kiihtymistä havaitaan yleensä vain nuorilla pulsareilla, joten menetelmä ei sovellu kaikille pulsareille. 

Pulsarit ovat vinhasti pyöriviä neutronitähtiä, jotka ovat syntyneet tähtien supernovaräjähdysten seurauksena. Niiden äärimmäisen voimakkaat magneettikentät lähettävät tähtien pyöriessä säteilyä radioaaltojen alueella. Osa säteilykeiloista suuntautuu maapallon suuntaan joka kierroksella luoden havaittavan tasaisen pulssin.

Aiheesta lisää University of Southampton (englanniksi)