Kuun nuoruudessa sen Maata kohti oleva eli "lähipuoli" oli lämmin ja altistui vulkaaniselle toiminnalle. Tämä saattoi luoda ihanteellisen ympäristön suurten kraattereiden muodostumiselle.

"Kun tarkastelemme karttoja molemmilta Kuun puoliskoilta huomaamme, että suuria kraattereita on enemmän meitä lähempänä olevalla kuin etäisemmällä puolella", sanoo Katarina Miljkovic, joka on Science-lehdessä julkaistun Kuu-tutkimuksen pääkirjoittaja.

Miljkovic ja hänen kollegansa käyttivät Nasan GRAIL-luotainparin keräämiä tietoja ja mallinsivat tietokonesimulaatiolla varhaisten osumien vaikutuksia Kuun kuoreen. He huomasivat, että osumat Kuun lähipuolelle muodostivat noin kaksi kertaa suurempia kraattereita kuin samankokoiset asteroiditörmäykset etäisemmälle puolelle.

Maapalloon päin näkyvän puolen kuuma kuori ei palautunut iskettäessä takaisin ennalleen samalla tavalla kuin kylmä ja jäykempi kuori Kuun toisella puolella. Lähipuolen kuoren taipuisa pinta pystyi laajentumaan luoden suurempia kraattereita ja siirtämään enemmän kuorta, vaikkei törmääjä välttämättä ollut kovin suuri.

Aiheesta lisää Space.com (englanniksi)