Valon kulkua kuvataan kahdella eri nopeudella. Ryhmänopeus kuvaa energian ja tiedon siirtymisnopeutta. Tällä on Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan aina rajallinen arvo.

Vaihenopeus puolestaan kertoo sen, millä nopeudella kulkee jokin valoaallon osa, kuten sen harja.

Uudessa materiaalissa valo ei enää etene aaltomaisesti, toisin sanoen sillä ei ole aallon harjoja ja pohjia. Aallon harjat ja pohjat tietyssä mielessä levittäytyvät äärettömän pitkiksi ja värähtely tapahtuu ainoastaan ajan funktiona, ei tilassa.

Tämä mahdollistaa valon manipuloinnin kuten venyttämisen ja tiivistämisen sekä kääntelyn ilman energian katoamista. Materiaali saattaakin soveltua erittäin hyvin kvanttitietokoneiden kehittämiseen.

Uudella materiaallilla voidaan myös tutkia muita kvanttimaailman mielenkiintoisia ominaisuuksia.

"Se voi parantaa kvanttibittien välistä lomittumista, sillä saapuvat valoaallot levittyvät käytännössä äärettömän pitkiksi ja näin mahdollistavat jopa kaukana toisistaan olevien hiukkasten lomittumisen", selittää Philip Munoz Harvardin yliopistosta.

Nyt kehitetty aine koostuu piipilareista, jotka on upotettu polymeeriin ja peitetty kultakalvolla.

Aiheesta lisää Harvardin yliopisto (englanniksi)