Tutkimusryhmä uskoo saavansa vuoden aikana riittävästi dataa vastatakseen tähän kysymykseen.

Tutkittavan teorian mukaan maailmankaikkeus koostuu ikään kuin pienistä biteistä tai pikseleistä hieman samalla tavalla kuin televisiossa näkyvät kuvat koostuvat pikseleistä.

Siinä missä television hahmot eivät pystyisi huomaamaan sitä, että heidän näennäisesti 3-ulotteinen maailmansa onkin vain 2-ulotteinen näyttö, emme mekään pystyisi arkielämässä havaitsemaan maailmankaikkeuden olevan 2-ulotteinen.

2-ulotteisen maailmankaikkeuden pikselit olisivat kooltaan miljardeja miljardeja kertoja protonia pienempiä.

Teorian mukaan maailmankaikkeuden pikselimäinen luonne kuitenkin synnyttää kohinaa. Voimakkaiden laserien ja peilien avulla sekä poistamalla kaikki pienimmätkin muut kohinan lähteet, tutkijat yrittävät selvittää muodostuuko lasersäteeseen silti edelleen kohinaa.

Käytännössä tutkijat siis testaavat maailmankaikkeuden kykyä tallentaa informaatiota. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 7 tai 8/2014)