Testissä oli varsin yksinkertaiset säännöt: planeettajärjestelmän pitää olla tieteellisesti uskottava ja planeettojen pysyä miljardien vuosien ajan samoilla radoilla tähden niin sanotulla elämänvyöhykkeellä. Elämänvyöhykkeellä tarkoitetaan aluetta, jossa maapallon kaltaisen planeetan pinnalla voi esiintyä nestemäistä vettä.

Raymond valitsi planeettojen kotitähdeksi punaisen kääpiötähden, koska niiden elinikä on muita tähtiä pidempi. Laskujen perusteella tällaisen tähden elämänvyöhykkeelle mahtuu neljä Jupiterin kaltaista kaasuplaneettaa eri radoille. Jokaista kaasuplaneettaa voisi puolestaan kiertää viisi maapallon kaltaista kappaletta.

Tämän lisäksi jokaisen kaasuplaneetan radalla on vielä kaksi painovoiman kannalta vakaata paikkaa, jonne voi sijoittaa kaksi toisiaan kiertävää kiviplaneettaa. Näin yksittäisen tähden elämänvyöhykkeelle on mahdollista saada jopa 36 maankaltaista planeettaa.

Vaikka aurinkokunnan jokainen yksittäinen osa on mahdollinen, tällaista jättijärjestelmää tuskin koskaan löytyy avaruudesta. Yhtenä syynä on tarvittava aine, jota ei tavallisesti esiinny näin suurissa määrin tähtien elämänvyöhykkeen lähellä.

Aiheesta lisää New Scientist (englanniksi)