Avaruuslentojen plutonium-tuotanto käynnistyi - lähes 30 vuoden tauko ohi

Yhdysvalloissa valmistettiin plutonium-238-isotooppia maailman ensimmäinen erä lähes 30 vuoteen. 

Ainetta tarvitaan kipeästi avaruusluotainten ydinparistoihin. Ilman ydinparistoja ei pystytä toimimaan Jupiterin rataa kauempana.

"Tämä ensimmäinen erä plutonium-238-oksidia osoittaa, että prosessimme toimii ja olemme valmiita siirtymään eteenpäin", kuvailee Bob Wham Oak Ridgen kansallisesta laboratoriosta. Ensimmäinen erä oli 50 gramman suuruinen. 

"Kunhan automatisoimme ja skaalaamme prosessin isommaksi on Yhdysvalloilla taas kyky tehdä tehojärjestelmiä esimerkiksi avaruusluotaimiin."

Testeissä kaksi vuotta sitten isotooppia valmistettiin koeluontoisesti mikroskooppinen määrä, mutta nyt kyse on tuotannon käynnistämisestä uudelleen. Oak Ridgen laboratorio on julkaissut aiheesta YouTube-videon.

Ydinparistojen tarvitseman plutonium-238:n puute uhkasi keskeyttää kaikki avaruuslennot Jupiterin rataa kauemmaksi vuoden 2025 jälkeen.

Viimeksi isotooppia tuotettiin 1980-luvulla ja viimeiset raaka-aineensa Yhdysvallat osti Venäjältä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. 88 vuoden puoliintumisaikansa vuoksi pariakymmentä vuotta vanhemmissa Pu-238-erissä tehontuotto on selvästi laskenut.

Yhdysvaltain energiaministeriö ja Nasa kiistelivät pitkään siitä, miten tuotannon kulut jaettaisiin. Sopu ja poliittinen päätös tuotannosta saavutettiin muutama vuosi sitten.

Ydinparistot perustuvat siihen, että luonnollisesti hajoava radioaktiivinen aine tuottaa lämpöä. Tätä lämpöä käytetään sähkön tuottamiseen lämpösähköisellä ilmiöllä ilman liikkuvia osia. Ydinparisto eli RTG on erittäin luotettava teholähde.

RTG:llä varustetulla Curiosity-mönkijällä ei ole ollut mitään ongelmia sähkötehonsa kanssa toisin kuin aurinkokennoja käyttävillä edellisillä mönkijöillä Spiritillä ja Opportunityllä. ESAn avaruustoiminta kärsii siitä, että sillä ei ole käytössään ydinparistoja. Esimerkiksi Philae-laskeutujan ongelmat johtuvat siitä, että se ei saa tarpeeksi käyttötehoa.

Aiheesta lisää Oak Ridge National Laboratory (englanniksi)