Uusi Nasan rahoittama tutkimus on onnistunut luomaan entistä paremman mallin aurinkokunnan pienkappaleista. Uusi malli selittää meteorien tutkahavaintojen määrän ja maanpinnalle kulkeutuvien meteoriittien alkuperän.
Suurin osa näkyvistä ja tutkalla havaittavista tähdenlennoista aiheutuu komeetoista vastikään irronneista senttimetri-kokoluokan kappaleista. Ne kuuluvat tähdenlentoparviin, mutta ovat yleensä liian nopeita pudottaakseen meteoriitteja.
"Meteoroidivirrat eivät näytä säilyvän kuin muutamia tuhansia vuosia", kertoo tutkimukseen osallistunut Peter Jenniskens SETI-instituutista.
Sen sijaan toisen ryhmän eli Maan ratatasossa sijaitsevan niin sanotun eläinradan pilven pienkappaleet säilyvät avaruudessa lähes 100 000 vuotta. Niitä syntyy ensimmäisen ryhmän kappaleista törmäysten seurauksena ja ne kiertävät Aurinkoa lähes ympyräradoilla. Pienemmän törmäysnopeutensa vuoksi niiden meteoreja on vaikea havaita tutkalla.
Tutkimus ilmestyi Astrophysical Journal -julkaisussa 20. joulukuuta. Sen mukaan Maahan putoaa 15 000 tonnia meteoroideja vuodessa. Eläinradan pilveen tarvitaan uutta ainetta komeetoista 10-100 tonnia sekunnissa, mikä on 10-kertainen määrä aikaisempiin arvioihin verrattuna.
Aiheesta lisää SETI-instituutti (englanniksi)
Avainsanat: tähdenlento, meteoroidi, meteoriitti, Peter Jenniskens
