Aiemmin oltiin siinä käsityksessä, että asteroidien löyhä pintakerros on muodostunut meteoriittitörmäysten ympäriinsä heittämästä aineesta ja mikrometeoroidipommituksen rikkomista kivistä.

Ranskalais-yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän tekemät laboratoriokokeet ja tietokonemallinnukset osoittavat käsityksen vääräksi. Törmäysten sinkoama aine karkaa nimittäin pääosin avaruuteen eikä putoa takaisin asteroidin pinnalle.

Tutkimuksen mukaan regoliitti syntyykin niin sanotun termisen väsymisen seurauksena. Nopeasti pyörivän asteroidin pinnalla lämpötila vaihtelee nopeaan tahtiin, mikä saa kivet laajenemaan ja kutistumaan. Tällöin niihin syntyy vähitellen kasvavia halkeamia.

Lämpörapautuminen hajottaa Maan etäisyydellä Aurinkoa kiertävien asteroidien pintakiviä nopeasti. Kauemmas mentäessä hajoaminen hidastuu. "Silti myös kaukaisempien asteroidien kohdalla terminen väsyminen on merkittävämpi tekijä kivien rikkoutumisessa kuin mikrometeoroidit", toteaa Simone Marchi Southwest Research Institutesta.

Auringon säteilypaine puhaltaa lämpörapautumisessa muodostunutta pölyä asteroidin pinnalta avaruuteen. Tulosten mukaan selvästi Merkuriuksta lähempänä Aurinkoa kiertävä pienikokoinen asteroidi hajoaa tällä tavalla kokonaan jo noin kahdessa miljoonassa vuodessa.

Aiheesta lisää Southwest Research Institute (englanniksi)