Messenger on onnistunut havaitsemaan, että planeettaa peittävät satoja kilometrejä pitkät, pohjois-etelä-suuntaiset harjanteet. Ne vaikuttavat syntyneen kuoren osasten työnnyttyä toistensa päälle.

"Merkuriuksen pinta on venynyt ja vanunut siten, että laavavirrat näyttävät valuneen ylämäkeen, ja se mikä oli aikoinaan matalalla on nykyisin paljon ympäristöä ylempänä", kuvailee tuloksia Sean Solomon Carnagie-instituutista.

Jo aiempien havaintojen perusteella tiedettiin, että Merkuriuksen halkaisija on aikoinaan pienentynyt noin kilometrillä, mutta vasta nyt on päästy kiinni asian todelliseen laitaan.

"Juuri tällaista ehdotettiin tapahtuvaksi maapallollakin ennen kuin laattatektoniikasta oli mitään hajua", kertoo tutkimuksen tekijä Paul Byrne. "Jos tälle olisi pakko veikata syntytapaa, niin pistäisin rahani likoon planeetan jäähtymisen ja pyörimisen hidastumisen puolesta, mutta todellinen syy on vielä täysin hämärän peitossa."

Messengerin tutkimusten ensimmäinen vuosi tuli täyteen maaliskuun 17. päivä. Samalla loppui myös lennon tärkein osuus, ja uskaliaampia kokeiluja sisältävä jatkettu vaihe alkoi. Nyt luotaimen korkeutta lasketaan roimasti ja kiertoaika pienennetään 12:sta 8 tuntiin, jotta pintaa voidaan tutkia tiheämmin.