Luotain ohitti Rhean 11. tammikuuta aurinkokunnan mittakaavassa hiuksenhienolta 69 kilometrin etäisyydeltä. Rheaa ei ole koskaan kuvattu näin läheltä.

Cassinin kuvien raakaversioissa näyttäytyy Rhean hohtavan valkea, jäinen ja kauttaaltaan kraatterien peittämä pinta. Näkymä on vaikuttava yksityiskohtaisuudessaan.

Perinteisten törmäysjälkien lisäksi havaittavissa on myös siirroshalkeamia. Näiden uskotaan muodostuneen aurinkokunnan muinaisina aikoina, pian itse kuun syntymisen jälkeen. Toisin kuin pienemmällä, lähempänä Saturnusta kiertävällä Enceladus-kuulla, Rhean pinnalla ei ole havaittu tuoreita muutoksia.

Rhea on Saturnuksen toiseksi suurin ja aurinkokuntamme yhdeksänneksi suurin kuu. Sen halkaisija on 1530 kilometriä eli hieman alle puolet Maan Kuusta. Rhealta on myös löydetty mahdollisia merkkejä ohuesta renkaasta, mutta toistaiseksi tämä erikoinen tulkinta on varmistamaton.

Ohituksen aikana Cassini etsi merkkejä pienmeteoroidien törmäyksistä Rheaan. Havaintojen avulla tutkijat toivovat voivansa arvioida muualta aurinkokunnasta tulevien meteoroidien määrää ja tuloksesta johtaen Saturnuksen renkaiden ikää. Lisäksi luotain tutki Rhean erittäin harvaa hapesta ja hiilidioksidista koostuvaa kaasukehää.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)