Viime viikolla Cassini-luotain ohitti halkaisijaltaan lähes 400-kilometrisen Mimaksen vain 9 500 kilometrin etäisyydeltä. Samalla jäisen kuun pinnanmuodoista ja historiasta saatiin paljon uutta tietoa.

"Ohilento oli kuin solun tai sipulinkuoren tutkimista mikroskoopilla ensimmäistä kertaa", kuvailee Cassini-luotaimen parissa työskentelevä Bonnie Buratti. "Olemme nähneet suuren kraatterin kauempaa aina 1980-luvulta lähtien, mutta nyt sen pienet kuopat ja tahrat ovat kaikki tarkasti nähtävissä."

Mimas-kuu kiertää Saturnusta melko lähellä sen renkaita ja Cassini-luotain joutuikin kuuta ohittaessaan kulkemaan melko pölyisen alueen läpi. Luotain onneksi selvisi matkasta vaurioitta.

Kuun silmiinpistävin yksityiskohta on halkaisijaltaan 140-kilometrinen Herschel-kraatteri. Sen reunavallit ovat noin 5 kilometriä korkeat ja pohjalla on 10 kilometriä syviä alueita. Mikäli kraatterin luonut törmäys olisi ollut vain hieman suurempi, se olisi luultavasti pilkkonut koko kuun palasiksi.

Mimasin keskitiheys on vain hieman veden tiheyttä suurempi, minkä vuoksi sen uskotaan koostuvan suurimmaksi osaksi jäästä.

Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)