Tähtitieteilijät ovat erityisen kiinnostuneita elämänvyöhykkeen planeetoista, joiden pinnalla voi olla nestemäistä vettä ja siten myös elämälle suotuisat olot. Ollakseen oikean lämpöisiä elämälle, planeettojen täytyy kiertää sopivalle etäisyydellä emotähteään.

Harvardin yliopistossa työskentelevän Abraham Loebin mukaan 15 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen tilanne oli toinen. Silloin kosminen taustasäteily oli muutaman miljoonan vuoden ajan sopivan voimakas, jotta jopa vailla emotähteä avaruudessa leijuvat planeetat olisivat olleet sopivan lämpöisiä elämälle.

Tämän näkökulman mukaan koko maailmankaikkeus olisi tuolloin voinut olla yhtä suurta elämänvyöhykettä. Loebin mukaan suotuisa vaihe kesti niin kauan, että se olisi saattanut riittää mikrobitasoisen elämän synnyttämiseen.

”En usko, että elämän synty olisi pysynyt ihan tämän rytmin vauhdissa”, kommentoi tutkimusta Harry Lehto Turun ylipiston Tuorlan observatoriosta. ”Teoriassa on myös ongelmia."

Ei ole selvää, oliko noin varhaisessa vaiheessa tarpeeksi raskaita alkuaineita elämää varten. "Lisäksi vaikka planeettojen muodostuminen voi olla melko nopeaa, niin todellisuudessa niiden syntyminen ja jäähtyminen sopivaan lämpötilaan on hankalaa näin nopeasti. Loebin esittämä ajatus on silti erittäin mielenkiintoinen” , Lehto toteaa.

Loebin julkaisema tutkimus (englanniksi)