Apollo-lennot ovat teknisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti yksi suurimmista ihmiskunnan saavutuksista kautta aikojen. Sellaisina ne kokoavat osakseen paljon epäilyjä.
Huippuaikoina Apollo-ohjelmassa työskenteli noin 400 000 ihmistä 20 000 eri yhtiöstä ja yliopistoyksiköstä. Käytännössä merkittävän osan heistä olisi täytynyt olla selvillä tai päästä perille huijauksesta, jos sellainen olisi tehty. Tiedeyhteisöstä löytyy kuitenkin paljon ihmisiä, joille avoimuus ja tieteen tekeminen merkitsevät paljon enemmän kuin heidän palkkansa, eikä heitä ole helppo kontrolloida.
Jo lennoilla Kuusta kerätty valtava datamäärä kuvien ja mittausten muodossa olisi ollut 1960-luvun tekniikalla käytännössä mahdoton väärentää vaaditussa laajuudessa. Kuusta tuotiin myös yhteensä 382 kiloa kiviä ja pölyä. Nämä näytteet poikkeavat koostumukseltaan selvästi Maassa tavattavista, ja myös Neuvostoliitto onnistui miehittämättömillä laskeutujillaan hakemaan samanlaista kuuainesta 326 grammaa.
Kesällä 2009 Nasan Lunar Reconnaissance Orbiter -luotain kuvasi kiertoradalta hyvin tarkasti kuualusten laskeutumispaikkoja ja näkymät ovat yhteneväisiä Apollo-lentojen materiaalin kanssa. Myös esimerkiksi astronauttien Kuun pinnalle jättämät laserpeilit ovat olleet havaittavissa ja hyödynnettävissä maanpinnalta käsin Kuun etäisyyden mittaamiseksi.
Huijausteoria sai alkunsa alkeellisista väärinymmärryksistä, kuten ihmettelystä siitä miksi Apollo-kuvissa ei näy tähtiä tai miksi Yhdysvaltain lippu näyttää liehuvan tyhjiössä (katso selitykset huijauksen eri ”todisteisiin” osoitteessa www.badastronomy.com/bad/tv/foxapollo.html). Kuitenkin jos joku yhä haluaa tulkita lennoilla otettujen valokuvien yksityiskohtia erikoisella tavalla ja ummistaa silmänsä kaikilta tieteellisiltä selityksiltä, hän niin tekee. Yleensä salaliittoteorioiden rakentelijat eivät ymmärrä analysoimaansa aihetta syvällisesti, ja lopulta salaliitosta tulee heille uskonkappale.
”Totuus ei tarvitse puolustusta”, julistaa Apollo 10 ja 17 -lennoilla ollut Apollo-astronautti Eugene Cernan vuonna 2007 tehdyn In the Shadow of the Moon -dokumenttielokuvan loppusanoissa. ”Kukaan – ei kukaan voi koskaan viedä minulta niitä askeleita, jotka otin Kuun pinnalla.”
Mikko Suominen
Kirjoittaja on avaruustekniikan asiantuntija
