Taustataivas on ihanteellisen pimeä vain noin puoli kuuden paikkeille asti, joten tältä kannalta parasta aikaa seurata ilmiötä on noin puolisen tuntia kello 5.11:sta jälkeen, mikäli pilvet eivät tuolloin estä näkymää. Tässä onkin monilla paikkakunnilla tiedossa suurin haaste.  

"Vaikka sääennuste näyttää huonolta, niin pimennyksen näkeminen puolipilviseltäkin taivaalta on mahdollista", muistuttaa konkariharrastaja Veikko Mäkelä.

Kaikkine osavaiheineen ilmiö kestää varsin pitkään, joten mahdollisuus siihen, että Kuu tulisi joksikin aikaa esiin sopivan pilviraon sattuessa kohdalle on melko suuri. Toki pilvirakojen odottelu vaatii kärsivällisyyttä.    

Niin kutsutun superkuun korostaminen on Mäkelän mielestä epäoleellista, sillä Kuun lähimmillään olo ei näy pimennyksessä mitenkään erityisesti. Eroa on käytännössä vaikea edes huomata paljain silmin.

"Pimennykseen vaikuttaa paljon selvemmin, miten keskeltä Maan varjoa Kuu kulkee ja nyt Kuun yläreuna kulkee läheltä varjon keskipistettä", Mäkelä selventää. "Varjon keskeltä kulkeminen vaikuttaa Kuun tummuuteen syvimmän pimennyksen aikana."

Emma Herranen neuvoo Ursan blogissaan, että sopiva objektiivin polttoväli digijärkkärikuvaukseen on 300-500 millimetriä. Niitä lyhyemmällä objektiivillä kannattaa kiinnittää huomiota maiseman valintaan kuvassa. Herranen evästää myös ottamaan kiikarit mukaan havainnoimista varten kameran lisäksi.

"Jalusta auttaa kuvaamista ja käsitarkennusta kannattaa käyttää", neuvoo puolestaan Panu Lahtinen. "Yli- ja alivalotusta kannattaa varoa, jotta Kuusta itsestäänkin erottuu yksityiskohtia. Kannattaa ottaa reilusti kuvia ja tarkistaa ne, jotta sopivat asetukset löytyvät."

Lahtinen suosittelee kokeilemaan täydellisen vaiheen lisäksi myös kuunpimennyksen osittaisten vaiheiden kuvaamista niin pitkälle kuin mahdollista, koska eri vaiheissa saa näkyviin erilaisia ilmiöitä.

Omia kuvia ja havaintoja pimennyksestä voi raportoida Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmään.

Lisää aiheesta Ursan lehdistötiedote