Taiteilijan näkemys nuoresta tähdestä protoplanetaarisen kiekon keskellä. Kuva Nasa

Tähden etäisyys sitä ympäröivästä kiekosta mitattiin valokauilla

Nuoren tähden ja sitä ympäröivän protoplanetaarisen kiekon välinen etäisyys on mitattu niin sanottua valokaiku-menetelmää käyttäen. Siinä mitattiin tähdestä suoraan tulevan ja protoplanetaarisen ainekiekon sisäreunasta heijastuvan valon viive.

Menetelmää voi verrata tilanteeseen, jossa henkilö huutaa pimeän huoneen keskellä ja arvioi sen koon seinistä heijastuvan äänen viiveen perusteella.

Aivan mikä tahansa tähti ei käy valokaiun soveltamiseen. Jos tähti palaa tasaisesti, valon heijastuksen viivettä ei voida selvittää. Mutta jos tähden kirkkaudessa tapahtuu muutoksia, silloin on mahdollista seurata kuinka pitkään kestää kunnes muutos näkyy myös protoplanetaarisen kiekon heijastuksessa.

Tutkijat valitsivat tähän tarkoitukseen 400 valovuoden päässä sijaitsevan muuttuvan tähden YLW 16B. Se on aurinkomme massainen, mutta nuori, vain miljardin vuoden ikäinen tähti.

Koska YLW 16B on tähtienvälisten kaasupilven peitossa, se on piilossa näkyvän valon aallonpituuksilta. Niinpä tutkimus tehtiin infrapunassa. Maassa olevilla teleskoopeilla havainnoitiin itse tähteä, protoplanetaarisesta kiekosta saapuvaa valon heijastusta puolestaan Spitzer-avaruusteleskoopilla.

Tähden valonmuutos näkyi protoplanetaarisessa kiekossa 74 sekunnin kuluttua. Viiveen perustella kiekon sisäreuna määrittyi 0,08 Maa-Aurinko-etäisyyden päähän tähdestä. Välimatka vastaa neljännestä Merkuriuksen radan läpimitasta.

Valokaiku-menetelmää on aiemmin käytetty muun muassa mustaa aukkoa ympäröivien kertymäkiekkojen koon määrittämiseen. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun valokaikua sovellettiin protoplanetaariseen kiekkoon.

Aiheesta lisää Jet Propulsion Laboratory (englanniksi)

Pysyvä linkki
Samankaltaisia uutisia
Ladataan...
Uusin numero
Uutisarkisto