Tyypillisesti supermassiivinen musta aukko lymyää galaksin keskustassa. Kun aikojen kuluessa galaksit yhdistyvät toisiinsa, kolossien määrä saattaa kuitenkin lisääntyä.

Kansainvälinen ryhmä astronomeja tutki uudella Romulus-simulaatiolla aiempaa tarkemmin, mitä yhdistyvien galaksien mustille aukoille tapahtuu.

He totesivat, että pienemmän galaksin törmätessä suurempaan edellisen ytimessä olleesta aukosta tulee vaeltaja, joka jää kiertämään galaksia kaukana sen keskustasta (katso video alla olevasta linkistä).

Tällainen aukko voi sijaita esimerkiksi galaksia pallomaisesti ympäröivän tähtihalon alueella.

Näin etäisillä supermassiivisilla mustilla aukoilla ei ole syötäväksi kaasua, joka saisi ne loistamaan. Siksi Linnunratamme muut jättiläisaukot olisivat käytännössä näkymättömiä.

Tutkimusta johtanut Michael Tremmel Yalen yliopistosta kuitenkin kertoo tiiminsä yrittävän selvittää, voisiko niitä havaita epäsuorasti.

Tremmelin mukaan simulaatiot eivät anna aihetta pelätä mustien aukkojen painovoiman horjuttavan aurinkokunnan dynamiikkaa.

"Se on äärimmäisen epätodennäköistä", sanoo Tremmel. "Lähikohtaaminen, joka voisi vaikuttaa aurinkokuntaamme, tapahtuu suurin piirtein 100 miljardin vuoden välein. Se on lähes 10 kertaa universumin ikä."

Aiheesta lisää Yalen yliopisto (englanniksi)