1800-luvun supernovamaisen tähtipurkauksen takana oli kolmoistähtijärjestelmän koreografia

Kun Eta Carinae purkautui 1800-luvun puolivälin tienoilla, se loisti taivaan toiseksi kirkkaimpana tähtenä. Nyt on purkauksen valokaiun avulla onnistuttu rakentamaan malli tapahtumien kulusta.

Eta Carinaen purkauksessa vapautui energiaa lähes supernovaräjähdyksen verran, mutta tähti ei silti tuhoutunut.

Kaksi tutkimusryhmää on julkaissut tapahtumista mallin. Se perustuu purkauksen tähtienvälisestä pölystä heijastuvaan valokaikuun. Malli on esitetty kuvassa yllä, josta aukeaa myös videoanimaatio.

1. Alunperin Eta Carinae oli kolmoistähtijärjestelmä, joista kaksi tähteä sijaitsivat lähellä toisiaan (A ja B) ja kolmas kauempana (C)

2. Tähden A lähetessä elämänsä loppua se paisui ja B imi suurimman osan sen materiasta itseensä.

3. Tämä massasuhteiden muutos sai tähden A etääntymään kauemmaksi B:stä.

4. Tähtien A ja C painovoiman vuorovaikutus sai jälkimmäisen kiertymään sisemmäksi kohti massiivista tähteä B.

5. Tähden C läheisyys kasvatti massiivisen tähden ympärille materiakiekon

6. Lopulta C yhtyi massiiviseen tähteen. Tämä tapahtuma purskautti nopeasti etenevää materiaa, jonka törmäys hitaammin liikkuvaan ja aiemmin poistuneeseen materiaan sai aikaan voimakkaan loisteen.

Eta Carinaen historiallinen kirkastuminen on tutkijoiden mukaan ollut seurausta viimeksi mainitusta tapahtumasta. Tähti A jäi kiertämään 5,5 vuoden radalla tähteä B.

Aiheesta lisää HubbleSite (englanniksi)