Otsoniaukko Etelämantereen yllä kutistui pienimmilleen vuoden 1988 jälkeen

Nasan ja NOAA:n mittaukset paljastavat Etelämantereen yllä olevan otsoniaukon jääneen tänä vuonna pienimmäksi lähes kolmeen vuosikymmeneen. Pääsyynä arvioidaan olleen, että alueen ilmankerrokset olivat talvella tavallista lämpimämpiä.

"Aiempina vuosina olemme aina nähneet otsonin määrän putoavan nollaan joissakin stratosfäärin korkeuksissa", kuvailee Bryan Johnson NOAA:sta.

"Tänä vuonna sääpallomittaukset osoittivat otsonin vähenemisen loppuneen syyskuun puolivälissä eikä otsonin määrä laskenut nollaan ollenkaan."

Mittauksia tehtiin kolmella eri menetelmällä. Satelliitit, kuten Aura ja Suomi NPP, mittasivat määrää avaruudesta. Sääpallohavainnot ulottuivat puolestaan 34 kilometriin ja lisäksi mittauksia tehtiin maanpäällisellä Dobson-spektrometrillä.

Otsoniaukon laajuudeksi arvioitiin 11. syyskuuta noin 20 miljoonaa neliökilometriä. Viime vuonna aukko oli laajimmillaan 23 miljoonaa neliökilometriä. Tutkijat painottavat, että otsoniaukon pysyminen näin pienenä kahtena peräkkäisenä vuotena voi selittyä pelkästään luonnollisena vaihteluna.

Etelämantereen otsoniaukko havaittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1985. Se muodostuu pääosin ihmisen ilmakehään päästämien yhdisteiden katalyysireaktioista.

Vaikka haitallisten yhdisteiden päästöjä on rajoitettu Montrealin pöytäkirjan sopimuksella paljon, arvioidaan otsoniaukon palautuvan 1980-luvun  tasolle vasta vuoden 2070 paikkeilla.

Otsoniaukon vuosittaista maksimilaajuutta välillä 1979-2017 voi tarkastella julkaistusta animaatiosta

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)