Tämän ja muiden varhaisten ylösmerkittyjen auringonpimennysten avulla eläkkeellä oleva tähtitieteilijä Leslie Morrison selvitti kollegoidensa kanssa, että maapallon pyöriminen on jätättänyt yhteensä kuusi tuntia viimeisten 2 740 vuoden aikana.

Kyse ei ole siitä, että vuorokausi olisi pidentynyt näin paljon. Keskimäärin vuorokausi on pidentynyt 1,78 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosaa vuosisadassa, minkä kumulatiivinen vaikutus lähes kolmen tuhannen vuoden aikana on kuusi tuntia.

Ryhmän tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society A -lehdessä ja siitä uutisoi muun muassa Science verkkosivuillaan. 

Morrison sanoo, että merkittävin pyörimistä vähentävä tekijä on merten vuorovesien vellominen mantereita vasten. Mallien mukaan ilmiön pitäisi hidastaa pyörimistä jopa havaittua enemmän, 2,3 millisekunnin verran vuosisadassa.

Vastavoimana tutkijat ehdottavat viimeisen jääkauden jälkeistä maapallon kuoren nousua sen vapauduttua jään painosta. Seurauksena alemmilla leveysasteilla maapallon kuori vastavuoroisesti kutistuu. Massan sijainnin muutos saa planeetan pyörimään nopeammin. Samalla lailla jäätanssija nopeuttaa pyörimistään vetämällä käsiä sisäänpäin, Morrison kuvailee.

Kuun aiheuttaminen tähdenpeittojen avulla tutkijat löysivät myös pienimuotoisempaa pyörimisen vaihtelua laajemman hidastumistrendin sisällä. Morrisonin mukaan siinä on kyse liikkeen muutoksista Maan kiinteän vaipan ja ytimen nestemäisen ulkokerroksen välillä.

Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1 tai 2/2017

Uutiseen on lisätty lähdeviitteet.