"Kaikkien galaksien yhteenlasketun kirkkauden päätteleminen on ollut sitkeä ongelma", toteaa Michael Zemcov Rochesterin teknillisestä instituutista.

Esteenä on ollut Aurinkomme valo, joka heijastuu planeettojen välisestä pölystä ja häiritsee kaukaisten galaksien himmeän hohteen erottamista.

Nyt tutkijat käyttivät Nasan New Horizons -luotainta, joka kyntää auringonvalosta vapaampaa avaruutta Pluton kiertoradan takana. Tilannetta voi verrata siihen, jos tähtitieteilijät olisivat siirtyneet kaupungista pimeän luonnon keskelle havaitsemaan universumia.

"Tulos paljastaa joitain mahdollisuuksia, jotka liittyvät aurinkokunnan ulko-osissa tehtävään tähtitieteeseen", Zemcov uskoo.

Maan lähellä tehdyt aiemmat mittaukset viittasivat, että maailmankaikkeudessa saattaisi olla jokin tuntematon valaisija. Ylimääräinen valo olisi voinut tulla esimerkiksi hajoavasta pimeästä aineesta.

Zemcovin mukaan tällaista selitystä ei enää tarvita. "Havaitsimme, että optinen taustataivas vastaa täysin galakseista tulevaa valoa."

Aiheesta lisää RIT (englanniksi)