Yhdysvallat ei ole ainoa avaruuden aurinkovoimaloista haaveileva valtio. Myös Kiina, Japani ja Euroopan maat ovat suunnitelleet hankkeita, mutta toistaiseksi niiden aikatauluja ei ole lyöty lukkoon.

Avaruuden aurinkovoimalat perustuvat valtavan kokoisiin satelliitteihin, jotka on sijoitettu Maan kiertoradalle. Satelliitit keräävät auringonvaloa neliökilometrin kokoluokan alueelta joko suoraan aurinkopaneeleille tai heijastavat sitä peilien avulla aurinkopaneeleille. Koottu sähköteho sädetetään joko mikroaaltojen tai laserin avulla maanpinnalla sijaitsevalle antennille.

Suurin etu maanpinnalle sijoitettuihin aurinkovoimaloihin nähden on auringonvalon jatkuva saatavuus vuorokaudenajasta ja säästä riippumatta. Aurinkovoimala tuottaisi tehoa noin kuusi kertaa enemmän kuin vastaavan kokoiset aurinkopaneelit maanpinnalla. Voimala tarvitsisi hyvin vähän huoltoa, ja sen käyttöikä olisi useita kymmeniä vuosia.

Yksi isoimmista ongelmista on, että kätevimmäksi teknologiaksi arvioitu mikroaaltosädetys vaatii kilometriluokan lähetys- ja vastaanottoantennit toimiakseen. Tämän vuoksi taloudellisesti kannattavia voimaloita ei voi rakentaa pienessä mittakaavassa.

D3-kilpailun voittajatiimiin kuuluu jäseniä ilmavoimien yliopiston lisäksi esimerkiksi laivaston tutkimuskeskuksesta, Northrop Grummanilta, Nasalta ja DARPAsta. Tiimi uskoo, että lähes 10 miljardin euron budjetillaan projekti loisi noin 170 000 uutta työpaikkaa.

"Valtion rahoittama näytevoimala olisi ensimmäinen askel päästä eroon tekniikan riskeistä ja saada kaupalliset yritykset nopeasti seuraamaan", kuvailee M. V. Smith Yhdysvaltojen Air Universitysta. "Demo itsessään tarjoaisi strategisen vaikutuksen ilmailu- ja avaruusteollisuuteen 5 miljardin dollarin osuudella satelliittisuunnitteluun ja valmistukseen sekä toisella 5 miljardin dollarin osuudella kantorakettiteollisuudelle."

Aiheesta lisää National Space Society (englanniksi)