"Tutkimme jättiläistörmäysten tilastoja ja päättelimme, että törmäykset voivat synnyttää aivan uudenlaisen rakenteen", kuvailee Sarah Stewart Kalifornian yliopistosta Davisista.

Törmätessään yhteen kiviplaneetat sulaisivat ja höyrystyisivät osittain. Mikäli kappaleet pyörivät tarpeeksi nopeasti törmätessään, syntyisi pyörivä pilvi, koska niiden pyörimismäärän eli liikemäärämomentin pitää säilyä törmäyksessä. Synestia-pilvellä ei olisi kiinteää tai nestemäistä pintaa paitsi aivan ytimessään.

Synestia ei olisi pitkäikäinen, vaan noin satojen vuosien kuluessa aine säteilisi lämpönsä pois ja tiivistyisi kiinteäksi. Suurempien kappaleiden, kuten kaasuplaneettojen, törmäyksen synnyttämä kookkaampi synestia voisi kenties säilyä paljon kauemmin.

Toistaiseksi synestia-taivaankappaleita ei vielä ole tunnistettu mistään ja ne ovat lyhyen elinikänsä vuoksi todennäköisesti hyvin harvinaisia. Nyt niitä saatetaan etsiä entistä aktiivisemmin.

Tutkijat spekuloivat, että Kuun synnyttänyt törmäys protomaapalloon olisi saattanut synnyttää lyhytikäisen synestian ennen Maan ja Kuun tiivistymistä.

Synestia-nimi tulee kreikan kielen sanoista syn eli yhdessä sekä arkkitehtuurin jumalatar Estian nimestä.

Aiheesta lisää AGU (englanniksi)