Maapalloa kutsutaan siniseksi planeetaksi, sillä yli 70 prosenttia planeettamme pinnasta on veden peitossa. Koko planeetan massasta meret muodostavat kuitenkin vain pikkuriikkisen osan, arviolta 0,02 prosenttia.

Monilla muilla planeetoilla vettä on paljon enemmän - joskus jopa puolet planeetan massasta saattaa olla vettä. Tällöin planeetta on täysin yhden syvän ja rannattoman valtameren peittämä.

Maapallolla mantereet mahdollistavat mineraalien ja kaasujen sopivan kierron, joka puolestaan ylläpitää elämälle miellyttävää ilmastoa.

Tutkijoiden piirissä onkin jo pitkään epäilty, että koska valtameriplaneetoilla ei ole mantereita, ne eivät todennäköisesti pysty pitämään kiinni elinkelpoisesta ilmastosta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vesiplaneetat kuitenkin kykenevät ylläpitämään sopivaa lämpötilaa paljon pidempään kuin tähän asti on uskottu. Tulos perustuu yli tuhanteen tietokonesimulaatioon.

"Tämä todellakin työntää syrjään sen idean, että tarvitaan maapallon klooni - toisin sanoen planeetta, millä on jonkin verran maata ja matala meri", toteaa Edwin Kite Chicagon yliopistosta.

Voidakseen säilyttää elinkelpoisuutensa pitkän aikaa meriplaneetan täytyy olla hieman onnekas. Niiden tarvitsee olla sopivalla etäisyydellä emotähdestään, omata oikean määrän hiiltä, eikä niillä saa olla liikaa kaasukehästä hiiltä imeviä alkuaineita ja mineraaleja meressään.

"Yllätys oli, että useat niistä pysyivät vakaina yli miljardin vuoden ajan vain onnen ansiosta", Kite toteaa. "Meidän paras arvaus on, että näin on noin 10 prosentilla kohteista."

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)