Maapallon mukavista olosuhteista saadaan kiittää muinaista tähtinaapuria

Maan kiinteä pinta ja leuto ilmasto ovat uuden tutkimuksen mukaan hyötyneet ratkaisevasti läheisestä jättiläistähdestä. Ilman siitä tulleen radioaktiivisen aineen lämpöä maapallolla olisi liikaa vettä.

"Simulaatiotuloksemme viittaavat, että on olemassa kahdenlaisia, toisistaan selvästi poikkeavia planeettakuntia", selittää Tim Lichtenberg ETH Zürichista.

"On olemassa aurinkokuntamme kaltaisia, vähän vettä sisältäviä planeettakuntia. Toiset ovat pääosin valtameriplaneetoista koostuvia planeettakuntia, joilla ei ollut läheisen massiivisen tähden tuottamia radioaktiivisia aineita."

Kansainvälisen tutkijaryhmän tietokonesimulaatioissa planeetat rakentuivat kiven ja jään muodostamista kappaleista, jotka olivat muutamien kilometrien kokoisia. Niistä syntyneet planeetta-alkiot keräsivät paljon ainetta myös kauempaa tähdestä kylmemmältä alueelta. Siellä vesijäätä säilyi tähden lähiseutuja runsaammin.

Simulaation mukaan tarpeeksi radioaktiivisia aineita jo kilometriluokan kappaleissa aiheutti niiden lämpenemistä sisältä. Lämpö höyrysti osan kappaleiden sisältämästä vedestä avaruuteen. Tällöin vettä ei päätynyt liikaa muodostuville planeetoille.

Liian suuri vesimäärä planeetalla estää geokemiallisia prosesseja kuten hiilisykliä toimimasta tehokkaasti.

Radioaktiivinen aine on voinut päätyä tiivistymässä olleeseen aurinkokuntaan joko massiivisen tähden supernovan tai sen voimakkaan tähtituulen kautta.

Etenkin radioaktiivisella alumiini-26-isotoopilla arvioidaan olleen suuri merkitys lämmönlähteenä. Isotoopin puoliintumisaika on hieman alle miljoona vuotta.

Aiheesta lisää Michiganin yliopisto (englanniksi)