Ulysseksen avaruuslento kesti 19 vuotta. Sen aikana luotain onnistui havaitsemaan yli 900 toisista tähtijärjestelmistä peräisin ollutta pölyhiukkasta.

"Ulysses-luotaimen data on ainutlaatuista ja nyt se on tutkittu ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan", kuvailee Harald Krüger Max Planck -instituutista. "Luotaimen havaintoasema on lisäksi ollut optimaalinen."

Luotain lingottiin Jupiter-ohituksella radalle, jolla se kävi kaukana aurinkokunnan planeettojen tasosta. Tämän ansiosta se teki mittauksia paikoista, joissa mikään muu avaruusluotain ei ole vielä käynyt. Alue on myös kaukana planeettojen ratatason lähellä olevasta aurinkokunnan omasta pölystä.

Luotaimen hiukkasmittalaitteen avulla on pystytty analysoimaan vieraista järjestelmistä peräisin olevien kappaleiden massoja, kokoja ja lentosuuntia.

Suurin osa löydetyistä hiukkasista oli 0,05-0,5 mikrometrin kokoisia, mutta niiden joukossa oli myös usean mikrometrin pölykappaleita. Hiukkaset olivat hyvin huokoisia eli niiden keskitiheys oli pieni.

Havaittujen pölyhiukkasten uskotaan olevan peräisin paikallisesta tähtienvälisestä pilvestä, joka on noin 30 valovuoden kokoinen. Aurinko on ollut tämän pilven sisällä arviolta 100 000 vuoden ajan.

ESAn ja Nasan Ulysses laukaistiin avaruuteen sukkulan kyydissä lokakuussa 1990. Se pysyi toiminnassa vuoteen 2009, jolloin sen lähetin kytkettiin pois päältä.

Aiheesta lisää Max Planck -instituutti (englanniksi)